Lumikuningatar

Lumen narskuessa taivas on hiljaa

korpin siipi siunaa lakeuden allaan

Lumi taivuttaa oksat maahan

ja purossa kolisevat jäiset kahleet

Hiutaleita, hiutaleita, antaa tulla

käännän kasvoni taivaan puoleen

Hengitän talven sinistä ilmaa

kosteita hiutaleita keuhkojen kellariin

Kuinka meitä siunataan valkeudella

ja maisema pestään vitipulverilla

Uusi on mahdollista rakentaa tähän

hangen päälle, näiden kiteiden varaan

Lumen kuningatar viekoittelee minut

peuhaamme hangessa elämää sylissä

Hengitys höyryää kun vaihdamme verta

huulet koskettavat ja syöksemme tulta

Lumisade loppuu ja vaimentaa sumusireenit

laivat merellä löytävät taas satamiin

Huojun hangessa kuin tönkkö tammi tuulessa

silmäteräni ovat huurteesta laajenneet

Rinnassani rummuttaa raaka sydän

eläimen kiihko ei suostu kuolemaan

Lumikuningatar, palaa takaisin

keväthangella tahdon katsoa silmiesi kiiltoon