27.2.2012

Itsestäänselvyyksiä




Ennen lähtöä pesen vielä hampaani sähköhammasharjalla. Päätän ottaa hampaiden harjauksen läsnäoloharjoituksena. Siinä hampaita pestessäni huomaan, kuinka mukavasti ja vaivattomasti hampaani puhdistuvat. Minun ei tarvitse käyttää voimaa, ohjailen vain härveliä suussani. Minut valtaa kiitollisuus siitä, että joku on kehittänyt tällaisen mainion vempaimen avukseni. Ja joku toinen on kehittänyt fluoripitoisen tahnan, joka suojelee hampaitani reikiintymiseltä ja maistuu lisäksi hyvältä.

Huuhtelen harjan ja suuni. Kuinka mukavaa tämäkin: käännän vain hanasta ja vettä tulee. Voin säätää veden määrää ja lämpötilaa pienellä liikkeellä. Itsestäänselvyys tämäkin, koska olen niin tottunut siihen. En huomaa edes kyseenalaistaa tätä. Mutta mitäpä, jos joku päivä vettä ei tulekaan?

Kävelen autolleni. Kuinka kätevästi saankaan ovet auki: painan vain muovisen avaimenperäni yhtä nappula ja sesam kaikki ovet aukeavat samantien. Laitan avaimeni metallisen pään pieneen rakoon ja käännän sitä hieman ja näin pienellä voimalla saan autoni moottorin ja sen kymmenet hevosvoimat käyttööni. Pienellä vivulla säädän mihin suuntaan haluan autoani liikuttaa ja pyörästä kääntämällä (jälleen ilman merkittävää voimaa) saan autoni kääntymään. Jalallani voin säätää auton nopeuden sopivaksi tai tarvittaessa pysäyttää sen.

Ulkona on pakkasta, mutta pian autoni sisällä on jo lämmintä eikä minun tarvitse palella. Jopa penkkini lämpenee aivan kuin tumma pinta auringonpaisteessa. Ikkuna on likainen, aurinko paistaa silmiini enkä näe kunnolla eteeni. Eipä hätää: naps vain ja vettä ruiskuaa ikkunaan, pyyhimet pyyhkivät lian pois ja näen taas kunnolla. Niin todellakin, pakkasellakin voi käyttää sulaa vettä, koska joku on kehittänyt aineen, joka pitää veden juoksevana kovallakin pakkasella.

Vaikka viime päivinä on satanut paljon lunta, on joku aurannut minulle kulkutien valmiiksi koko kolmenkymmenen kilometrin matkan Keravalle äitini luo. Minun ei tarvitse varata matkaan koko päivää, kuten vuosikymmeniä sitten olisi pitänyt tehdä. Nyt kuluu vain puolisen tuntia ja olen perillä.

Matkallani ohitan lentokentän ja näen muutaman lentokoneen. Ja kun alan ajatella, mitä kaikkea ihmeellistä nuo vehkeet mahdollistavat ja kuinka itsestään selvänä niitäkin pidän, minua alkaa melkein nolottaa. Minä valitan toisinaan milloin mistäkin pikkuasiasta enkä muista ollenkaan ihmetellä näitä uskomattomia asioita, joita ympärilläni koko ajan vilisee helpottamassa elämääni. Ja joista en huomaa edes olla kiitollinen, koska olen laittanut niihin lapun "Itsestäänselvyys".

6 kommenttia:

  1. Jaan tuon hämmennyksen kanssasi. Erityisen hämmentynyt muistan olleeni Barcelonan ruokatorilla, missä oli käsittämätön määrä erilaisia herkkuja kaikissa muodoissa tuoreina ja kuin vastapoimittuina.
    Tai katsoessani kaupunkia, jossa pienellä alueella ihmisillä on huoneistot täynnä ihmeitä ja kadun varret ovat täynnä mitä ihmeellisempiä erikoisliikkeitä. Täällä Helsingissämmekin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosiaan. Olen ollut ilm. tuolla samalla ruokatorilla Barcassa. Se oli ihme!

      Poista
  2. Todellakin hienoja hetkiä sinulla. Olla mukana omassa elämässä ja nähdä mikä siinä on hyvin.

    Mulla on menossa kolmas?? viikko sellaista harjoitusta, jossa ei valiteta. Kuten sain vinkkiä, tämä harjoitus toimii helpoiten, kun huomio kiinnitetään siihen mikä toimii ja on hyvin. Ja kyllä täytyy myöntää, että rauhallisempi mieli (ja koti ;-)) on helpompi saada, kun tajuaa mitä kaikkea hienoa on olemassa.

    Varmastikin työpäiväsi sujuvat hyvin, kun aamu alkaa noin kivoilla ajatuksilla =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä harjoitus sinulla. Tuota hyvän ja ihmeen näkemistä asioissa voi käyttää myös harjoituksena, jolla voi nostaa värähtelytasoaan.

      Poista
  3. Tästä tulee mieleen hindulaiset käsitteet tamas, rajas ja sattva - ne voisi kääntää vaikkapa velttoudeksi, intohimoksi ja selkeydeksi. Kun olemme velttouden tilassa, olemme väsähtäneitä, haluamme päästä vähällä, marisemme emmekä saa aikaan. Intohimon tilassa taas toimimme nopeasti ja innostuneesti, suuna päänä, ja saamme aikaan, ja se mitä saamme aikaan ei aina ole hyvää vaan voi olla pahaakin. Selkeyden tilaan on vaikein päästä, siinä olemme rauhallisia, olo on harmoninen ja toimimme oikein oikeista motiiveista.

    Sanotaan että se jonka mieli on menneessä on velttouden tilassa, kun taas se, jonka mieli on tulevassa, on intohimon tilassa. Tuo sinun hampaidenpesuharjoituksesi on yksi tapa päästä sattvaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Rouva K. Tuo mitä kerroit hindulaisista käsitteistä oli hyvin selventävää. En ole esim. ajatellut koskaan aikaulottuvuutta tuossa valossa, noin selkeästi. Kiitos tästä!

    VastaaPoista