Niin kuin vaahteran lehdet kuolevat
vanhalle vihreälle keltaisiksi pusertuen
minäkin värisen muuttuvassa tuulessa.
Valkean arkun äärellä kumarran syvään
sata kaksi vuotta vanhoja hauraita luita.
Minulle on testamentattu paljon aikaa.
Puiden välistä tulvii välkehtivää valoa.
Sinä olet minun henkeni! Keltalehdet kehtoni!
Ja minusta astuu maailmaan kultainen inka.
Runotorstain haaste: syksy
Kultaiset muistot Lindalle. Kiitos Ari.
VastaaPoistaSyksy saa värisemään.
VastaaPoistaKauniisti väreilevät kuvat.
Meillä osui samankaltaisia ajatuksia tässä haasteessa.
Värit syksyn haipuvat jälleen, sanojen mutkiin muistoiksi kesän.
VastaaPoistaKaunista ja surumielistä tavallaan.
VastaaPoistaKauniit kuvat, todella ja runo mieltä sykähdyttävä!
VastaaPoistaKiitoksia ihmiset kommenteistanne!
VastaaPoista