3.9.2012

Puutikkalan lyhyet säkeet


Edessäni avautuu pelto.
Tuuli liikkuu aaltona,
lennättää repaleista varista.


Emmin kahden tien risteyksessä:
kuusikon reunaa suoraa tietä
vai niityn poikki kaarrellen?
Silmäys riittää ja jatkan matkaa.

-- o --

Laskeudun perhosten luokse:
piennar keltaisenaan kukkia.
Lisään kärpästen pörinän.
Nousen ja reppuni on täynnä.


Jokin vetää pois tieltä.
Metsässä kukkivat kurjenpolvet.
Polku johdattaa vanhalle puulle.
Orava tulee esiin pesästä.

-- o --

Varis ruokkii poikasen oksalla.
Keltasirkun laulu kuivaa kurkkuni.
Täyttymys ei tyydytä janoista mieltä.


Aukealla on paahtavan kuuma.
Siimeksessä iskevät hyttyset.
Etana ylittää kuivaa tietä.
Jatkan päässäni lehtokertun laulu.

-- o --

Tuulisella kivellä paahdetta paossa.
Käki kukkuu kesää esiin.
Kellahdan selälleen sammalen päälle.
Haavat värisevät taivasta vasten.
Tuulisella kivellä purjehdin haap’aallokossa.


Pörisevä hyönteinen laskeutuu kivelle.
Siipien kuoret kilpenä selässä.
Kilven keskellä musta risti.
Hevoset korskuvat ja kuopivat maata.
Ristinkantaja heittäytyy tuulen selkään.


Runotorstain kesähaaste.


5 kommenttia:

  1. Mainio kesä on Puutikkalassa ollut sekä kuvista että sanoista päätellen!

    VastaaPoista
  2. pikku pörriäisten kesää, maalla ja niityillä ne tulevat liki

    VastaaPoista
  3. Mahtava matkakertomus =)Kesäsi on ollut keltainen!

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Mielelläni kyllä kuulisin kuinka korkealle Kesälahdella hyppäsit....

    VastaaPoista
  5. Lauri: noin puolet Valeri Brumelin maailmanennätyksestä :)

    VastaaPoista