Marraskuussa minä maadun
vanhat osani mätänevät
sade liuottaa turhan
tuuli ravistaa ylimäärän
vuoden hengenveto pysähtyy
tulee hetki joka on tyhjä
Ja silloin laskeutuu lumi
kuin enkelipöly taivaasta
musta muuttuu valkoiseksi
hengitys kääntyy sisään päin
ja syvällä huokaa luvattu kevät
Voi miten lunta odotankaan, sen valoa ja pehmyttä olomuotoa.
VastaaPoistaTässä runossasi on valoista tulevaisuus =)
Samoin. Nautin jo nyt hiihtämisestä. Siitä tulevasta, luvatusta.
VastaaPoistaKiitos näistä sanoista, voi miten päivääni tuli iloa ja valoa.
VastaaPoista- karolina
Joskus sanat voivat olla valo. Kiitos tästä Anonyymi, toit sanoillasi iloa minun päivääni!
VastaaPoista