Kuljen pitkin kuusikujaa. Orava kurkistaa
suuren kuusen rungon takaa. Kuusen oksalla roikkuu talipalloautomaatti ja siinä
talitiainen. Seisahdun kuusen viereen. Kiikaroin alas jokitörmää sinne, missä
roikkuu lisää ruokintalaitteita. Kaksi harakkaa repii ja raastaa verkon taakse
laitettua talipötköä. Näiden mustavalkoisten pitkäpyrstöjen ansiosta siis talipötköjen
kulutus on ollut runsasta. Siemenruokinnoilla vilistää paljon tali- ja
sinitiaisia. Joukossa lymyilee yksi vihervarpunenkin. Äkkiä kuuluu voimakasta
varisten raakuntaa. Joen toisella puolella varikset kurmuuttavat viljelypalstojen
yli lentävää kanahaukkaa.
Kävelen lähemmäksi ruokintaa. Joen törmään
kaivettujen ketun/mäyränkolojen edustalla on tuoreita tassunjälkiä. Tänä
talvena vielä selviävät näidenkin kolojen asukit. Ison ruokinta-automaatin alla
ruokailee aika peloton keltanokka: koirasmustarastas. Ympärillä pörräävien tali-
ja sinitiaisten määrää on mahdoton laskea, mutta sanotaan nyt alakanttiin, että
talitiaisia on 20 ja sinitiaisia 10. Lisäksi kaksi kuusitiaista.
Laitan lisää siemeniä automaatteihin. Kun olen
saanut ison automaatin kannen otettua pois ja olen laittamassa siemeniä pieniin
automaatteihin, niin eikös vain orava tuppaannu isoon automaattiin kansireiän
kautta. Peloton on sekin, päästää minut parin metrin päähän. Seuraan sen
touhuja. Lähistöllä viipottaa toinenkin orava. Äkkiä kuuluu mustarastaan
kovaääninen varoitus ja orava singahtaa tiehensä. Myös kaikki linnut ovat
hävinneet. On täysin hiljaista. Etsiskelen katseellani mahdollista haukkaa,
pöllöä tai muuta petoa, joka olisi voinut aiheuttaa paniikin. En löydä selitystä
ja vähitellen tiaiset aloittavat taas tiitityksensä ja valuvat pikku hiljaa
takaisin ruokinnalle.
Seuraavana asennan talipötköjä. Olen jo
laittanut kaksi isoa pötköä paikoilleen, kun kolmannelle lennähtää
pikkutikkakoiras naputtelemaan vanhaa talipötkönjämää. Pääsen sitäkin parin
metrin päähän ihmettelemään. Kyllä täällä asutuksen lähellä linnut ovat kesyjä.
Toista on ollut viimeisten vuosien aikana korvessa sijaitsevalla
metsäruokintamme. Siellä ainoastaan pikkutiaiset - kuusi-, hömö- ja
töyhtötiaiset - ovat päästäneet lähelle. Kun harvinainen ruokavieras on
poistunut, teen ruokinta-askareeni loppuun.
Hyvillä mielin lähden tallustamaan kotia
kohti. Ruokinta on lähtenyt hyvin käyntiin ja ruokavieraita piisaa. Tälle
ruokinnalle on helppo tulla, kun edelliselle korpiruokinnalle piti varata
käynnille paljon aikaa ja lumisina talvina sinne ei päässyt kuin lumikengillä.
No nyt ei ole lumesta vielä päästy nauttimaan. Marraskuu on ollut
poikkeuksellisen lämmin. Sen vahvistaa myös mustarastas, joka kajauttaa
ilmoille ihan kunnon laulun jo aivan lähellä kotiani. Enpä ole varma, olenko
ennen kuullut mustarastaan laulua marraskuussa.
Mielenkiintoinen blogi, klikkasin itseni oitis lukijaksi!
VastaaPoistaTervetuloa Rouva Kivitikka!
VastaaPoistaSinulle on postia blogissani:)
VastaaPoistaKäynpä kurkkaamassa.
VastaaPoista