Valoisa kisa Visbyssä

Alkuilta Gotlannin Visbyssä. On käyty syömässä jotain. Ja yazzya pelattu kahvilan terassilla. Mauro Spositon spraymaalaustakin on jo ihailtu. Kaupunki on tullut tutuksi jo viime vuoden fillariretkellä. Mitäs nyt? Mitäs tehtäisiin? Pojat vaikuttavat puutuneilta ja puhuvat jo leirintäalueelle palaamisesta. Me isät kysymme, että mitä ihmettä me siellä leirintäalueella koko ilta tehdään. Törötetään teltoissako? Nyt pitäisi keksiä jotain.

Ja onneksi naapurin mies keksiikin. Meillä on kaksi kameraa: järkkäri ja pokkari. Hannu ehdottaa, että otetaan valokuvauskisa: pojat vastaan miehet, aikaa 20 minuuttia, valitaan sinä aikana otetuista kuvista kolme parasta, tuomaroidaan ja voittaja saa tällä kertaa sekä kultaa että kunniaa. Ehdotus menee yllättävästi heti läpi ja kisa alkaa. Annamme pojille järkkärin ja sinnittelemme pokkarilla.

Miehet: Sormikynttilä

Aluksi ei irtoa kovinkaan hyviä ideoita. Yritämme illuusiokuvausta, missä toinen meistä on etualalla ja taka-alalla on esim. kaarimuuri, jota etualan linssiluteen kädet kannattelevat. Nämä kuvat eivät kuitenkaan onnistu toivotulla tavalla. Yhdessä ikkunassa näen palavan kynttilän, josta kyhäämme oheisen kuvan. Päätämme, että se on meidän parhaamme. Pojat tulevat paljon idearikkaampien kuvien kanssa. Heidän ässänsä on hieno vaahteranlehden heittokuva, jossa aurinko on kauniisti lehden takana. Kisa on 1-0 pojille.

Pojat: Paistaa se aurinko vaahteranlehteenkin

Helppohan se järkkärillä on kuvata, yritämme selittää tappiotamme. Seuraa kameroiden vaihto. Valitamme vielä ikämme tuomaa hitautta ja vaadimme lisää kilpailuaikaa. Saamme 30 minuuttia. Ideoita ei lisäajasta huolimatta kovin paljoa synny. Aluksi pelleilemme pitkään, kun vuorotellen vääntäydymme erilaisten patsaiden kanssa tyhmiin asentoihin. Lopulta kyllästymme siihen touhuun ja tykästymme varjokuvaamiseen. Päätämme ehdottaa parhaaksemme Aatamin omena varjokuvaa. 

Miehet: Aatamin omena

Pojat tulevat taas paljon meitä hienompien kuvien kanssa. On kaunis vastavalokuva rannalla kulkevista ihmisistä ja taas on temppuiltu auringon kanssa ja saatu se nätisti voikukan hahtuvapallon sisään. Kisa 2-0 pojille. 

Pojat:Ihmisiä rannalla

Pojat: Kultainen hahtuvapallo

Pojat vielä kehuvat, että se kaikkein paras kuva jäi ottamatta, kun heillä ei ollut tarpeeksi rohkeutta. Spraymaalari Mauro Sposito oli kuulemma ollut tauolla ja jättänyt maalausvehkeensä torille. Pojat meinasivat ottaa kuvan, jossa toinen leikkii kuuluisaa spray-maalaria. Mekin totesimme, että olisimme saaneet mahtavia patsaskuvia ellei poliisi olisi tullut sotkemaan suunnitelmiamme.

Alkaa kolmas kuvauserä. Aikaa on nyt 40 minuuttia. Meillä menee tosin puolet ajasta, kun hieromme kuvaa, jossa toinen meistä on sopivassa kohdassa vastavalossa kauniiden vihreiden lehtien katveessa. Kuvasta ei kuitenkaan tule toivottua. Onneksi yhytämme yhdessä pihassa hienon vanhan punaisen auton. Saamme siitä ilta-auringossa upean pystykuvan, jossa taustalla on loistavan sininen taivas ja siellä taivaalla sopivasti valkoisia pilviäkin. Olemme varmoja voitostamme. Niin myös käy. Poikien lataus on kahden voittoisan erän jälkeen lauennut ja he ovat keskittyneet lähinnä pelleilyyn. 

Pojat: Kun ideat ovat vähissä alkaa hauskanpito

Pojat ihailevat autokuvaamme ja toinen pojista pyytää näyttämään kuvaa vielä kerran. Jotenkin töpeksin kameran kanssa, painan väärää nappulaa ja vielä toistamiseen ja HUPS! Olen poistanut voittokuvamme. No, tässä lohduksi toinen paljon laimeampi kuva.

Miehet: Se laimeampi autokuva

Ilta sujuu siis valokuvakisan ansiosta mitä hauskimmin. Saatamme hyvillä mielin palata teltoille. Matka sinne tosin kestää, koska pysähdymme tuon tuostakin kuvaamaan kauniissa iltavalossa kylpeviä näkymiä. Visby on hieno paikka!