Omenoiden aikaa

Syksy on omenoiden aikaa. Ja omenoita olen syönyt. Joka viikko olen kantanut kaupasta selkä skolioosissa omenoita kotiin. Keltaisia, vihreitä ja punaisia. Kotimaisia, ranskalaisia, italialaisia, puolalaisia ja sitten niitä kaukaisempia ulkomaan eläviä Etelä-Amerikasta. Mahdollisesti olen maistanut omenoita myös Etelä-Afrikasta ja Kiinastakin. Yksiä vain en ole tänä syksynä vielä löytänyt: melonin kokoisia Honey Cruncheja. Ja kun löydän, lupaan juhlia löytöäni kuohujuomalla. Vai olisiko omenasiideri parempi kyytipoika? Googlatessani omenien jumalien kotimaata, törmäsin hakutuloksissa tähän mainioon juttuun.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Tuttu sanonta, mutta silmiini osui muutakin. Jos kaikki yli viisikymppiset söisivät omenan päivässä, sydänkuolleisuus laskisi lähes yhtä paljon kuin statiineilla, osoittaa eräs tutkimus. Vaikka en uskokaan yksittäisiin tutkimuksiin, koska syöminen on kokonaisvaltainen juttu, niin tuskin omenat epäterveellisiä ovat. Paitsi ehkä niiden käsittelyyn käytetyt aineet. Ensin tunnollisesti kuorin omenat, mutta sitten luin Eviran tiedotteen omenien kuorien terveellisyydestä. Tämä riitti. Nykyisin minulle riittää tiukka pesu. Ja täytyy sanoa, että paljon rapsakampia ovat kuorineen.

Asun 1960 rakennetussa kerrostalossa. Talomme isolla pihalla on kaksi omenapuuta, jotka ovat taloja vanhempia. Siis tässä on ollut idyllinen talo pihoineen ja omenapuineen, kunnes rakennettiin iso paha betonitalo. Nuo vanhat omenapuut tuottavat vielä hedelmiä. Eivät ne herkkuja ole, mutta ihan syötäviä. Harmi vain, että puiden oksat käyvät vähiin. Talonmies leikkaa, lapset ja tuuli katkovat. Vielä on pari oksaa jäljellä.

Eräs päivä olin jälleen kaupoilla. Olin jo ostamassa punaposkia mukaani, kun muistin, että meillä oli niitä kotona. Muistin väärin. Oli tulla omenaton ilta. Vaan eipä tullut. Kun olimme siippani kanssa iltakävelyllä, joku oli laittanut pihansa edustalle pöydälle omenia ja lapun: Saa ottaa! Näin universumi parhaimmillaan toteuttaa toiveemme. Ja yllätysomenat olivat loistavan makuisia: juuri sopiva kirpeys-makeus-suhde. Kiitokset universumin managerille!