Parasta aikaa

Anssi Kela oli minulle uusi tuttavuus live-esiintyjänä. Anssi kelasi Savoy-teatterissa Parasta aikaa kiertueen päätöskonsertin 5.11. Kuten Anssi totesi, niin katsojat saivat kaksi keikkaa yhden hinnalla. Ensin oli akustinen keikka, väliaika väliin ja sitten seurasi sähköistä menoa. Tykkäsin molemmista puoliajoista.

Akustinen osuus oli intiimi, lämmin ja vaihteleva. Anssin kitarointia ja huuliharpun soittoa oli ilo seurata. Mandoliini, haitari ja naispuolisen jäsenen laulu soivat kauniina. Anssi oli myös yllättävän vahva laulaja.

Laskin mun aseet, päätin antautua
Söin ja join ja hengitin sua.

Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisensa poimii
Saman rytminkö mukaan?
Miten sydän voi kestää
Vaikka sen särkee?
Miksei sitä voi estää?
Miksei se tottele järkee?

Välispiikit olivat ajoittain hauskoja tai jopa kömpelön hauskoja itseironialla kuorrutettuna. Anssi kertoili tarinaa yhden biisin teosta. Ensin se oli toiseen maailmansotaan sijoittuva Kaunotar ja fasisti, sitten Kaunotar ja rasisti, Hollantiin sijoittuva Kaunotar ja hasisti, ja sitten vielä Masi-sarjakuvalehtien keräilijästä kertova Kaunotar ja masisti. Lopulta siitä tuli Kaunotar ja basisti.

Akustinen osa huipentui veret seisauttavaan tulkintaan parisuhdebiisistä Palava silta.

Sähköisessä osuudessa Anssi väänsi tuulikoneen päälle ja sitten mentiin. Vastapestyt pitkät hiukset hulmusivat ja kitarat soivat. Ja kun toinen kitaristi laittoi myös pitkät hiuksensa heilumaan ja oli muutenkin Jukka Tolosen oloinen, niin saatiin katsella kunnon rokkikukkoilua. Anssi perusteli tuulikonetta sillä, että jotkut ovat tulleet katsomaan juuri sitä eikä heitä saa pettää.

Encoren jälkeen yleisö ei meinannut lopettaa taputustaan. Silloin Anssi astui esiin, veti Smoke on the waterin alun, lopetti ja sanoi Vitsi vitsi. Heilautti kättään ja totesi olevansa myyntitiskillä tavattavissa keikan jälkeen, jos joku haluaa ottaa hänen kanssaan selfieitä.

Tässä lopuksi duurisointuisen biisin Parasta aikaa lyriikkaa. Biisi syntyi kuulemma yhdeltä istumalta ja Anssi esitti sen jo samana päivänä Kappelin terassikeikalla.

Mä oon aina ollut tällainen, jotenkin ulkopuolinen
Raivaan omat polkuni ryteikköön, valmista tietä huoli en
Ja mut on helppo väärin ymmärtää jos ei kuoren alle nää
Herkän ja kiihkeän sydämen tää haarniska sisältää

Olen kaatunut ja noussut, olen juossut eksyksiin
Jos on valmis harhaan astumaan voi osua ihmeisiin
Tahdon muurin taakse kurkistaa, tahdon haukata maailmaa
Painaa kaasupolkimen lattiaan, kiitää kohti unelmaa

Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa

Olen uinut vastavirtaan, olen painunut upoksiin
Mut on joskus lyöty köysiin, vaan ei koskaan tainnoksiin
Mul on paksu nahka arpineen ja tie on pitkä kuoppineen
Mutta renkaat ulvoen luisussa syöksyn mutkaan jokaiseen

Kulta pieni puhalla kipinään, se helposti hiipuu
Monta haurasta pientä unelmaa arjen ristille nauliintuu
Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi

Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa

Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa
Ei, sitä ei saa parantaa
Ei, sitä ei saa parantaa