30.11.2014

Marraskuun matala valo

Viimeisestä pelistämme on kulunut aikaa. Lähettelen viestejä sopiaksemme peliajasta. Sinä et vastaa. Kunnes soitat minulle töihin. Olet saanut sydänkohtauksen. Onneksi lievän. Sinulle on tehty pallolaajennus ja sydänvaltimosi on laajennettu putkella. Sinulla on nyt nitroja taskussa. Sinulla, hyväkuntoisella viisikymppisellä miehellä.


Yritän sopia kanssasi tapaamista.  Pidät pienen tauon ja sitten katsahdat minuun tuskainen ilme kasvoillasi. Kerrot, että tapaamista ei ehkä nyt tule, koska syöpäsi on taas uusiutunut. Et tiedä tarkkaa tilannetta, mutta jotakin on löytynyt. Kuulet tuomiosi ensi viikolla. Turhautumisen ja pettymyksen tunteet pyrkivät pintaani. Kuinka elämä voi olla näin julma? Sanot, että aiot taistella. Sanot, että lapsesi saavat sinut nousemaan sängystä. Istumme ja päivittelemme tilannetta. Sitten jostain syystä haluat kuulla minun kuulumisiani. Minusta tuntuu epäreilulta kertoa niistä. Kuitenkin kerron. Jopa lievällä innostuksella. Se tuntuu oikealta. Tapaamisen lopuksi halaan sinua.

Jalkasi tärisevät. Kerrot että tänään käytit ensimmäistä kertaa julkisesti kävelykeppiä.  Pienessä keittokomerossa kerrot tarinaasi. Kuinka olit lähdössä töihin ja kaaduit parkkipaikalle auton viereen. Etkä päässyt enää ylös. Soitit isällesi. Istuit hyvän aikaa keskellä parkkipaikkaa ennen avun saapumista. Ja ihmiset ihmettelivät, olitko humalassa. Yritän naurahtaa kanssasi jutulle, mutta etenevä sairautesi estää hymyäni levenemästä.

Marraskuussa raja elämän ja kuoleman välillä on ohuimmillaan.


1 kommentti: