Äiti miksi kuolit
pois?
Väsyitkö raastaviin
sairauksiin
vai oliko aikasi
vain tullut?
Miksi et tullut
uniini?
Odotin niin
ilmoitusta itsestäsi?
Olisit olemassa
siellä jossain.
Ja sitten, sinä
tulit kuitenkin.
Eilen huomasin
sinun käyneen.
Tulit keskellä sumuista
päivää.
Täytit minusta
puuttuvan palan.
Asetuit sisälleni
asumaan.
Paikaksi minun reikäiseen sydämeen.
Paikaksi minun reikäiseen sydämeen.
Onnellinen kuva, paljon valoa, hieno muisto. Voi kaipuuta! Tuleekohan sen kanssa koskaan sinuiksi? Ehkä ei tarvitsekaan tulla, kulkekoon rinnalla sitten. Lämpimiä ajatuksia täältä.
VastaaPoistaKiitos Katja. Kaipuu saa kulkea rinnalla, kunhan ei ota jatkuvaan valtaansa. Tulee, menee, saapuu taas, päästää irti. Ja välillä tulee ilo. Ilo siitä, että saa elää ja kokea.
PoistaIhana kuva <3
VastaaPoistaKaunis runo ja kuva, täynnä rakkautta ja kaipuuta. On hieno tunne, kun kokee edesmenneen rakkaan tulevan lähelle, olen sen kokenut.
VastaaPoista