20.8.2015

Sattumuksia: Oikeassa olemisen halu

Ajan pyörällä töistä kotiin. Tulen moottoritien ylittävälle sillalle. Sillalla on normaali ajoneuvoliikenne kielletty. Vain Jokeri-bussi ajaa tätä siltaa pitkin, sekin vain yhtä kaistaa pitkin molempiin suuntiin. Autotien molemmilla puolilla kulkee kävely- ja pyörätie.

Ajan pyörätien oikeaa laitaa. Vastaani tulee keski-ikäinen mies kävellen pyörätien toista laitaa. Kun lähestymme toisiamme, mies alkaakin kulkea vinosti pyörätien poikki minua kohti. Saan tehdä äkkijarrutuksen, jotta en ajaisi alle pyrkivän miehen päälle. Viime hetkellä hän väistää ja kiroilee kovaan ääneen: ”Ajelee jalkakäytävällä!”


Olen niin yllättynyt tapahtumasta, että en saa sanaa suustani. Toki pyörätie muistuttaa jalkakäytävää reunakivineen, mutta molemmissa suunnissa on liikennemerkki, joka osoittaa että myös pyöräily on sallittua.


Mitä tästä episodista voi oppia? Ensinnäkin sen, että älä oleta. Ota selvää. Jalkakäytävältä näyttävä ei ole aina jalkakäytävä. Toiseksi sen, että oikeassa olemisen tarve voi mennä yleisen kohteliaisuuden ja toisen kunnioituksen edelle. Kolmanneksi sen, että pitää olla hereillä. Harmittelen nimittäin sitä, että en saanut hämmästykseltäni tilaisuutta oikaista miehen väärää käsitystä. Kuinka mehukasta olisikaan ollut heittää joku terävä vastakommentti. Ja samalla huomaan olevani itse samassa oikeassa olemisen veneessä.

1 kommentti:

  1. Onneksi ei sattunut niin, että setään olisi sattunut.
    Huomiosi hymyilyttää, tuohon samaan loveen huomaan usein kompastuvani ;-)

    VastaaPoista