Ajan pyörällä töistä kotiin. Tulen
moottoritien ylittävälle sillalle. Sillalla on normaali ajoneuvoliikenne
kielletty. Vain Jokeri-bussi ajaa tätä siltaa pitkin, sekin vain yhtä kaistaa
pitkin molempiin suuntiin. Autotien molemmilla puolilla kulkee kävely- ja
pyörätie.
Ajan pyörätien oikeaa laitaa. Vastaani
tulee keski-ikäinen mies kävellen pyörätien toista laitaa. Kun lähestymme
toisiamme, mies alkaakin kulkea vinosti pyörätien poikki minua kohti. Saan
tehdä äkkijarrutuksen, jotta en ajaisi alle pyrkivän miehen päälle. Viime
hetkellä hän väistää ja kiroilee kovaan ääneen: ”Ajelee jalkakäytävällä!”
Olen niin yllättynyt tapahtumasta, että en
saa sanaa suustani. Toki pyörätie muistuttaa jalkakäytävää reunakivineen, mutta
molemmissa suunnissa on liikennemerkki, joka osoittaa että myös pyöräily on
sallittua.
Mitä tästä episodista voi oppia? Ensinnäkin
sen, että älä oleta. Ota selvää. Jalkakäytävältä näyttävä ei ole aina
jalkakäytävä. Toiseksi sen, että oikeassa olemisen tarve voi mennä yleisen
kohteliaisuuden ja toisen kunnioituksen edelle. Kolmanneksi sen, että pitää
olla hereillä. Harmittelen nimittäin sitä, että en saanut hämmästykseltäni
tilaisuutta oikaista miehen väärää käsitystä. Kuinka mehukasta olisikaan ollut
heittää joku terävä vastakommentti. Ja samalla huomaan olevani itse samassa
oikeassa olemisen veneessä.
Onneksi ei sattunut niin, että setään olisi sattunut.
VastaaPoistaHuomiosi hymyilyttää, tuohon samaan loveen huomaan usein kompastuvani ;-)