Eilisen sateen jälkeen aamu valkenee
kirkkaana. Työviikko painaa, joten pääsen ulko-ovesta pihalle vasta kahdeksan
jälkeen. Haistelen kevätilmaa ja kuuntelen aamun laulajia. Kuusitiainen
jankuttaa pontevaa säettään yrittäen saada ääntään kuuluville mustarastaan,
laulurastaan, punarinnan ja peipon laulumaton yli. Ilokseni kuulen myös keväälle
uusia ääniä: pajulinnun vienon säkeen ja tynnyrilinnun tilt-talt-tilt-talttailun.
Laulu on niin tunnusomainen, että tynnyrilintu onkin sittemmin nimetty
tiltaltiksi.
Kävelen viljelypalstoille. Kevään
ensimmäinen pensastasku istuskelee näkyvästi esillä. Fasaani huutaa kurkku
suorana. Palstoilta löntystelee kaksi rusakkoa metsää kohti.
Viisi vesilintulajia samassa kuvassa. |
Saavun Kaarelanjoen tekolammen rantaan.
Täällä ovat lähes kaikki tyyppivesiäiset paikalla: sinisorsat, haapanat,
tukkasotkat ja nokikanat. Lammelta löytyy myös isokoskelokoiras ja piilotteleva
liejukana. Vähän kauempaa löytyy naarastelkkä ja toinen liejukana. Vain tavit
uupuvat. Juttelen hetken kahden lintuharrastajan kanssa. Heillä on sattumoisin
molemmilla sama kamera kuin minulla. Näillä onnekkailla tosin on monta kertaa
pidemmät putket kuin minulla. No, yritän pärjätä tällä nysällä.
Rautatiesillan kohdalla pikkupoika
heittelee sorsille leipää. Yksi nokikana liittyy leiväntavoittelijoiden
joukkoon, mutta huonolla menestyksellä. Tottuneet pullanhaukkaajat, sinisorsat,
naurulokit ja naakat vievät makupalat. Fasaani töräyttelee täälläkin.
Naurulokki kävelee vetten päällä. |
Jatkan joen vartta itään päin. Välillä
joudun vähentämään vaatetusta. Toppatakki on tänään aivan liikaa. Riisun
vaatekerroksia takin alta. Pitkiä kalsareita en sentään ota pois. Joen ranta on
järkyttävän ruma kaupungin pajunraivausten jäljiltä. Perkele, en ymmärrä mitä
järkeä on raivata joen ranta kaljuksi! Eipä tässä kohtaa kuulu enää satakieli
eikä luhtakerttunen, viitakerttusesta puhumattakaan. Keltainen leskenlehtimatto
hieman lohduttaa. Vastaani tulee nuori kaveri pitkällä putkella varustettuna,
jo viides tötterömies tänään. Hän kyselee kanahaukan perään, mutta itse en ole
näillä seuduilla haukkaa nähnyt enää moneen viikkoon.
Saavun omenatarhan ruokinnalle. Kurkistan
varovasti puiden lomasta ja kiikaroin ruokapöniköitä. Varovaisuuteni palkitaan
kahdella nokkavarpusella. Korea tiklikin käy ruokinnalla. Muita siementen
syöjiä ovat tali- ja sinitiaiset sekä peipot ja sepelkyyhkyt. Siinä
kiikaroidessani ruokinnalle istahtaa tötterömies numero kuusi. Menen
juttelemaan. Nokkavarpuset tulevat lähelle, mutta lennähtävät pian matkoihinsa.
Miehen mukaan ne eivät ole kovin arkoja, koska tulevat syömään ja kuvattaviksi,
jos istuu paikallaan. Mies on kuvannut ruokinnalta myös kärppää. Totean, että
myös sepelkyyhkyt ovat kesyjä, suorastaan pyörivät jaloissa. Ja keväisen
tunnelman kruunaa päivän kolmannen fasaanin kiekaisu. Ruokinnan puissa
pajulintu laulaa hieman kauniimmin.
Jatkan matkaani Kartanometsään. Metsän
pohjoispäästä kurkistan alas junaradalle. Ajoitukseni on oikea. Sekä pohjoiseen
että etelään porhaltaa juuri juna. Kävelen syvemmälle metsään. Hippiäispari
pyörii nuoressa kuusessa. Metsä alueen luoteiskolkassa on yllättävän rehevää ja
kosteaa. Löydän metsien miesten puuhun ripustetun asunnon, josta tosin on
lattia romahtanut. Asetun pienen lammen rantaan evästämään. Tämä metsä on
laulurastaiden, mustarastaiden, peippojen ja punarintojen valtakuntaa.
Kuusitiainen laulaa myös omaa yksitotista säettään. Päivän kolmas pajulintu
lurittelee muutaman säkeen. Löydän käpytikan pajaltaan käpyä nakuttamasta.
Närhi vilahtaa puiden välissä salaperäisen äänettömästi.
Pois tullessa yhytän kartanon puistosta
vielä punatulkun. Kaikki eivät siis ole vielä häipyneet synkkiin metsiin
pesimään. Hevostallin haavoissa istuu kolme kottaraista komeissa
kevätpilkullisissa puvuissaan.
Havaitut lintulajit: mustarastas,
räkättirastas, punakylkirastas, laulurastas, peippo, punarinta, sinitiainen,
talitiainen, viherpeippo, sepelkyyhky, pajulintu, naakka, kuusitiainen,
varpunen, kalalokki, tiltaltti, harakka, kesykyyhky, varis, närhi, pensastasku,
västäräkki, fasaani, naurulokki, tikli, haapana, tukkasotka, nokikana,
isokoskelo, sinisorsa, pikkuvarpunen, telkkä, liejukana, käpytikka,
nokkavarpunen, hippiäinen, punatulkku ja kottarainen. Yhteensä 38 lajia.
Mistä nimi Kaarelanjoki? Mätäjokihan se on. Juuri luin Mätäjoki-esitteenkin. Ei nimi jokea pahanna, kaupungin metsurit kylläkin.
VastaaPoista
Poistavanhempi postaus vastaa hiukan tuohon nimikysymykseesi ;-)
Ei nimi tosiaan miestä eikä jokeakaan pahenna. Käyttämäni nimi on monen asian summa. Olen asunut Kannelmäessä noin 20 vuotta ja monesti on nimi Kaarela vilahdellut eri yhteyksissä. Se on tuntunut minusta epämäräiseltä alueelta ja tulkitsin että sellainen alue on ollut olemassa joskus hamassa menneisyydessä. Tänä vuonna yllätyin, kun erään vinkin perusteella minulle selvisi, että Kaarela on ihan oikea Helsingin nykyinen kaupunginosa tarkkoine rajoineen. Tämä jotenkin ilahdutti minua, varsinkin kun Kaarela kattaa juuri sellaisen alueen, missä mieluiten käyn luontoa ihmettelemässä, jos retki lähialueelle suuntautuu. Ja kun vielä Facebook-ryhmän nimi, joka kertoo Mätäjoen tapahtumista erityisesti Kaarelan alueella, on nimeltään Kaarelanjoki-hanke, päätin käyttää nyt tällaista nimeä joesta. Eipähän mene sekaisin Mätäpuron kanssa, joka tosin on 2011 nimetty uudelleen Haaganpuroksi.
PoistaAivan oikein Birgitta, kiitos linkistä!
PoistaOlipa kiva kartoitus kotiseutuni linnuista :) tarkoitus olisi itsekkin opetella tunnistamaan lintuja laulun perusteella. Vanhaistenpuistosta olen bongannut mm. puukiipijän ja töyhtötiaisen. Tosin tämä oli viime vuonna :/ tänä keväänä kaupunki on kaatanut puistosta 90 puuta. Osa yli satavuotiaita ja jäljelle jääneistä kannoista päätelleen monet niistä olivat täysin terveitä puita.
VastaaPoistaTöyhtötiainen on hyvä havainto Kaarelan alueella! Eipä ole tullut monta kertaa vastaan. Ihmettelin itsekin noita kaatoja ja katselin vuosirenkaista, että vanhaa puuta kaatui, en tosin tiennyt, että noin vanhaa. Puistoa kuulemma avarretaan...
PoistaJuu ei mulla faktaa ole puiden iästä. Joskus Keskuspuiston metsänhoitaja on näyttänyt 80 vuotiaita puita ja mun mielestä puistossa kaadetut puut oli niitä huomattavasti paksumpia. Eli siihen perustui tuo ikäarvio :)
PoistaMukava retkikertomus. Hauska kuva lokista ja lentävästä leivän palasesta, siinä on ollut laukaisuhetki kohdallaan =).
VastaaPoistaToivottavasti kaupunki ei riivi kaikkea kasvillistuutta alueelta pois. Mahtavatko ne tietää mitä lintuja paikassa pesii, kun sekä jokea että kasvillisuutta kohtelevat noin rajusti?
En nyt muista nappasiko lokki juuri tuon leivänpalan, heh! Ilahduttavasti ihmiset nykyään puolustavat vähiin käyneitä viheralueita. Esim. Pirkkolan metsään joku oli vetänyt nauhalla linjan, joka osoittaa tulevan rajan asuntojen ja metsän välillä, jos suunniteltu yleiskaava toteutuu. Täytyy sanoa, että tuo konkreettinen teko havahdutti paremmin kuin jos olisi asiasta vain lukenut. Ja sai minut allekirjoitaamaan adressin keskuspuiston luonnon puolesta.
Poista