Aamulla huoneesi
pysyi pimeänä.
Ai niin, muutit
eilen yläkertaan.
Emme tienneetkään
kuinka ylös
kun äkkiä kevät
nyrjähti talveksi.
Tuli viesti, sanat
ruudulla huojuivat
viilsivät kuin
veitsi, löivät tyhjää
ja lopulta upposivat
syvälle sydämiin.
Ne sanat särkivät
monta unelmaa.
Lopettakaa työt, lähettäkää
vieraat pois
kokoonnutaan yhteen,
pysähdytään
puhutaan, vaietaan,
itketään…
Antakaa kaikkien
kellojen soida
täällä on tänään
kuollut nuori mies!
Hiljaa yössä suru
liikkuu vetten päällä
tulee aaltoina, kaipuu
kaikuu kallioista.
Jätit ison tilan,
taloon tyhjän huoneen
- mutta olit
sytyttänyt majakkaan valon -
Tuo valo piirsi
jäljen sydämiemme pintaan.
Sinä tunsit tuulet
ja löysit nosteet
näytit kuinka
voimme yhdessä liitää
ja kuinka suuret
teot syntyvät sarjasta pieniä.
Kädet paljon
tehneet ovat saaneet levon.
Suru ja kauneus
ottavat toisiaan kädestä kiinni
ollaan hiljaa, niin
moni asia jäi kesken
lausutaan kiitos,
saimme sinulta kovin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti