Tänä kesänä vietimme vuokramökillä yhden
viikon perheen kesken. Joka aamu aloitin päiväni pihakeinussa. Kuuntelin,
katselin, tunnustelin. Ja kirjoitin runon. Tässä niistä ensimmäinen.
Varis vaakkuu
kesäpäivän kokoon
se on viisas, osaa
laskea viiteen
karkea ääni
silittää pellon viljan
kampaa hiuksiini
korpin kiillon
Tänään ripustan
kotini pihan keinuun
katedraaliksi otan
huojuvan kuusen
käki käy vannomassa
kolme kertaa
tänään hyväksyn
uskon ja valheet
Kuuntele, pääskynen
livertää taukoamatta
katso, perhonen
lentää suomuisin siivin
Ja kaiken yllä kesän
raukea lämpö
Haalin rauhaa
sisääni kuin hullu tietoa
olen ollut avoin
haava ilman hoitajaa
syntinen etsimässä
kadonnutta yhteyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti