Joulun taikaa

Kaadan siemeniä lintujen ruokintalaitteen sisään. Samalla hetkellä lumisade alkaa. Siemenet ropisevat ja lumi leijailee. Hassu tunne: kuin kaataisi lunta taivaalta.

Lumisade muuttuu vedeksi. Emme anna sen lannistaa. Lähdemme kävelylle. Tulemme peltoaukiolle ja kierrämme hevostallin. Liukastelemme jäisellä tiellä, sade vihmoo vaakasuoraan, pistelee poskiamme, kastelee vaatteemme. Vetäydymme kirkkopuiston suojiin. Leikkipuiston kohdalla ehdotat yllättäin: Mennäänkö kiikkumaan? Näppini ovat aivan jäässä ja vastaan automaattisesti Ei. Sekunnin päästä pyörrän pääni ja suostun. Istahdamme märille penkeille ja laitamme kiikun vauhtiin. Siinä sitten pyörimme ja kiikumme keskellä vesisadetta. Äkillinen riemu täyttää vatsanpohjan.

Kotona iskee nopea nälkä. Teemme yhdessä ruokaa. Ja ihme tapahtuu: tänään mahdumme samaan keittiöön! No, pientä näkemyseroa toki, mutta yhteistyö sujuu. Taitaa olla joulun taikaa ilmassa!

Rauhallista joulua, toivotan!