Pakoon!

Oli pimeä syyskuun ilta. Olin ulkona ja odottelin, että ilta pimenisi vielä vähän. Olin näet aikonut käydä omenavarkaissa lähellä asuvan vanhan miehen puutarhassa. Hänen puutarhansa oli täynnä omenapuita, ja niissä kasvoi suuria, herkullisia omenoita.

Kun oli tullut tarpeeksi pimeää, lähdin kävelemään tietä pitkin ja saavuin vanhan miehen pihan edustalle. Katsoin molempiin suuntiin tielle. Ketään ei ollut näkyvissä. Hyppäsin puutarhan aidan yli, mutta pahaksi onnekseni housuni tarttuivat aidassa olleeseen naulaan. Kuului kovaa rätinää, ja kun nousin seisomaan, huomasin toisen lahkeen revenneen melkein koko jalan pituudelta.

Vastoinkäymisestä huolimatta jatkoin ryömien matkaa ja saavuin suuren omenapuun luo. Aloin kiivetä omenapuuta pitkin. Juuri kun olin päässyt melkein latvaan, syttyi vanhan miehen talon yhteen huoneeseen valo. Jäykistyin paikalleni. Joku hahmo tuli ikkunan ääreen, ja minusta tuntui, kuin hän olisi katsellut minua. Juuri silloin irtosi toinen käteni oksasta, josta se oli pidellyt kiinni. Kuului valtava rysähdys, kun putosin alas.

Olin pudonnut selälleni ja henkeni salpautui. Jäin siihen voivottelemaan, mutta samassa kolahti talon ovi. Säikähdin niin, että sydämeni alkoi takoa aivan vimmatusti. Kuului lähestyviä askeleita. Mielessäni pyöri vain yksi ajatus: ”Pakoon! Pakoon niin pian kuin mahdollista.”

Nousin seisomaan ja aloin juosta niin kovaa, kuin jaloistani pääsin. Takaani kuului huutoa, mutta minä jatkoin vain juoksua. Pian saavuin aidalle ja hyppäsin sen yli. Lähdin juoksemaan tietä pitkin ja saavuin pian kotiportille. Siellä vasta vilkaisin taakseni, mutta en nähnyt ketään. Helpottuneena istahdin portille ja lupasin itselleni, että en enää koskaan mene omenavarkaisiin.

(Bloginpitäjän ainekirjoitus, keskikoulun 3. luokalla)

Jälkikirjoitus:

Kohta se on taas omena-aika. Onneksi kuitenkin omenavarkaissa käymisen harrastus on mennyt jo pois muodista. Jännitys haetaan nykyisin eri muodossa, esim. tietokonepeleillä. Mut voihan niitä jännityspelejä pelata Applella, eiks juu? Se on sit vähän niin kuin omena varastais sulta. Aikaa.