Pojat ja taloustyöt

Eräänä sunnuntaina lähtivät vanhempani äitini sisaren häihin, ja veljeni Jouko ja minä jäimme yksin kotiin. Vanhempamme lupasivat tulla vasta illalla takaisin.

Vanhempiemme lähdettyä rupesimme tekemään läksyjä. Pian alkoi kuitenkin nälkä kurnia vatsassamme. Menimme keittiöön saadaksemme jotain suuhunpantavaa. Teimme itsellemme jättiläisvoileivät, mutta ne vain lisäsivät nälkäämme. Niinpä päätimme tehdä oikeaa ruokaa. Äitimme oli ostanut maksalaatikkoa, jota nälän tullessa voisimme lämmittää. Mutta me halusimme tehdä jotain aivan erikoista. Niinpä tyhjensimme ruokakomerosta pari hyllyllistä ruokaa ja ahdoimme ne kaikki yhteen suureen kattilaan, jonka panimme kuuman lieden päälle.

Pian keitoksemme alkoi kiehua. Otimme lautaset ja laitoimme niihin valmistamaamme ruokaa. Kun olin saanut ensimmäisen lusikallisen sitä, tiesin, etten halunnut enää lisää. Joukokaan ei keitoksestamme erikoisemmin pitänyt, ja niinpä kaadoimme sen likasankoon, jota Jouko lähti viemään tunkiolle minun jäädessäni sisälle laittamaan maksalaatikkoa.

Vähän ajan kuluttua Jouko tuli sisään ja sanoi, että ulkona oli aika liukasta. Hän oli nimittäin liukastunut ja kaatanut likasangon päälleen.

Kun olimme syöneet, aloimme tiskata. Emme selvinneet siitäkään kunnialla, vaan rikoimme lautasen.

Tiskaamisen jälkeen oli vielä otettava pölynimurilla ja silitettävä muutamia pyyheliinoja. Jouko haki pölynimurin ja alkoi siivota. Minä taas kuumensin silitysraudan. Olin juuri ottamaisillani töpselin pistorasiasta, kun Jouko kutsui minua luokseen. Pölynimuriin oli mennyt sukka, joka tukki koko laitteen. Pitkän tohinan jälkeen saimme sukan pois.

Nyt otin silitysraudan ja aloin silittää. Kauhistus! Silitysrauta oli kuumentunut liikaa. Pyyheliinaan paloi valtava reikä.

Sinä päivänä sattui vielä muitakin kommelluksia, jotka jätän kuitenkin kertomatta. Olimme ikionnellisia, kun vanhempamme illalla tulivat kotiin ja saimme luovuttaa taloustyöt äidillemme.

En väitä, että kaikki pojat ovat samanlaisia kuin me, mutta meiltä eivät taloustyöt ainakaan sujuneet.

(Bloginpitäjän ainekirjoitus, keskikoulun 4. luokalla)

Jälkikirjoitus:

Opettaja oli kommentoinut kirjoituksen loppuun: ”Liioittelitko epäonnistumisianne?” No, liioittelin tietenkin. Sehän on kirjoittajan etuoikeus. Lisäksi muuntelin totuutta. Kattilaa emme veljeni kanssa käyttäneet niinkään ruoan tekemiseen, vaan hiustemme leikkuun apuvälineenä: kattila päähän ja hiukset pois sen reunoja myöten. A vot, kuinka tasainen hiusrajasta tulikaan! Totta on se, että imuroidessa kamppailimme usein sukkia vastaan ja kuinka usein se sukka sinne imurin kitaan pujahtikaan heti, kun valppaus petti. Totta on sekin, että astioita rikkoutui tiskatessamme. Muistan, kuinka olin katkera, kun veljeni sai vapautuksen tiskaamisesta rikottuaan samalla kertaa useamman astian.