Vuosi 2018 - Matkat

Käyn läpi mennyttä vuotta 2018. Nostan esiin hyviä asioita viime vuodelta. Ensimmäisenä on vuorossa Matkat.

Matka 1

Tarjoilija kysyy, millä nimellä ravintolan pöytä on varattuna. Kerron sukunimeni. Tarjoilija kohottaa kulmakarvojaan, vilkaisee kolleegaansa, näyttää nimeni hänelle ja he molemmat katsovat meitä hymyillen. ”Tiedän”, ajattelen, ”tiedän, että täällä Tsekin Cesky Krumlovissa on elänyt samanniminen mahtisuku, jonka yksi jäsen yhdisti kaksi pikkukylää 1555 yhdeksi suuremmaksi ja rakennutti sillan noiden kylien väliin Vltava-joen yli.” Tuolla sillalla olemme käyneet monta kertaa ihailemassa aasialaisten turistien kanssa kaupungin upeita näkymiä ja korkealla kohoavaa mahtipontista 1200-luvun lopulla perustettua linnaa. Ehkäpä nyt saamme extra-super-hyvää palvelua. Tai sitten tarjoilijat luulevat nimiasiaa pilaksi.

No, joka tapauksessa saamme kivan paikan terassilta, mistä on näkymä Vltava-joelle. Joki tekee kaupungin kohdalla suolimutkia ja jakautuu välillä kahdeksi uomaksi. Kaupunki on täynnä kauniita vanhoja taloja. Eipä ihme, että paikka on UNESCOn maailmanperintölistalla. Tilaamme pastaruokaa ja odotellessamme siemailemme kylmää valkoviiniä. Seuraamme, miten joen rannasta on kivireunuksin eroteltu pieni lampare uimapaikaksi. Koirat käyvät siinä kahlailemassa ja välillä myös koirien omistajat ja lapset räpiköivät. Lampareen vesi ainakin pysyy puhtaana, koska virta on tässä kohtaa voimakas. Aina silloin tällöin tulee kumiveneitä alas virtaa pitkin. Suurin osa veneistä laskee ohitsemme ja matkustajat heiluttelevat meille rannalla kyyhöttäville. Yllättävän moni vene pysähtyy vastapäisen ravintolan rantaan ja matkustajat menevät sammuttamaan joko nälkänsä, janonsa tai vessatarpeensa. Aurinko paistaa lämpimästi, joki virtaa ikuista kulkuaan, rakas on tässä vierelläni, hyvää ruokaa on tiedossa. Mikäs tässä ollessa, rentoutuneena ja lomalla!

Matka 2

Yöllä herään monta kertaa. Tuntuu kuin joku hyönteinen kutittaisi ihoa, mutta kun pyyhkäisen kädelläni kutiavaa kohtaa, mitään ei tunnu. Aamulla tarkistan vuoteeni ja löydän jonkunlaisen ötökän lakanaltani. Otan siitä kännykällä kuvan ja suurennan näytöllä. Selvä kuollut lude. Katsottuani tarkemmin lakanaa, huomaan, että siellä täällä on veripisaroita. Kun kaverit heräävät, kysyn heiltä, oliko heillä kutkuttava yö. Paljastuu, että he ovat saaneet nukkua rauhassa, vain minun huoneessa lymyilee noita verenimijöitä. Olenhan nukkunut jonkun sortin varastohuoneessa, minne on dumpattu melkoinen kokoelma runkopatjoja.

Soitan Airbnb-kämppämme omistajalle. Ihmettelen hieman, kun hän ei ole yhtään yllättynyt kertomuksestani. Hän sanoo vain ”Awfull!” ja lupaa meille heti rahat takaisin. Lisäksi hän lupaa järjestää meille jatkoyöksi uuden majoituksen. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahdu, minä vain vaihdan huonetta ja saan seuraavana yönä olla luovuttamatta verta. Pienistä kotieläimistä huolimatta Slovakian Bratislava mahtavan Tonavan rannalla on hieno paikka, varsinkin idyllinen vanha kaupunki. Ja mahdollisista hyönteistuliaisistakin selvitään, kun kotiudumme saunan kautta. Saunotamme myös vaatteemme ja matkatavaramme, pikkutavaroita lisäksi pakastetaan viikoksi.