Jarin kanssa kävelyllä

Jari Sarasvuo narisuttaa kotitalonsa porttia ja lähtee aamulenkille kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Jari on nimennyt aamukävelyt tänä vuonna nimellä MojoMornings. Minäkin olen taas ”virittänyt verkkarini” ja hypännyt mukaan aamulenkkiläiseksi Jarin podcast-lähetyksiä kuunnellen. Viime vuonna aamulenkkejä ilmestyi yli 50 jaksoa ja kuuntelin niistä paria lukuun ottamatta kaikki. Jotenkin tykkään kuunnella, kun mies jaksaa puhua kiinnostavista aiheista ja ihastuttaa tai vihastuttaa kuulijansa viikosta toiseen. Ja on hauskaa seurata, miten mies rönsyilee ja assosioi puhuessaan eikä meinaa välillä pysyä aiheessa, ei sitten millään.

Kävelystä puheenollen, viime vuonna työmatkakäyttäytymisessäni tapahtui iso muutos. Aloin suosia oman auton sijaan julkisia liikennevälineitä. Muutos tapahtui pikkuhiljaa. Aluksi muutos oli vaikea, koska omalla autolla työmatka kestää 20 minuuttia suuntaansa, kun taas julkisilla kulkiessa aikaa menee vähintäänkin 50 minuuttia, kuljinpa sitten bussi-bussi-yhdistelmällä tai juna-bussi-yhdistelmällä tai juna-metro-yhdistelmällä. Vasta kun keksin kävely-bussi-vaihtoehdon, alkoi tapahtua. Tässä vaihtoehdossa kävelen kotoa puolisen tuntia bussille ja köröttelen bussilla loput 20 minuuttia työmatkastani. Ja työpäivän jälkeen sama matka toiseen suuntaa, ensin bussilla ja sitten kävellen. Ratkaisevaa oli muutos asenteissani ja ajattelutavassa.

Ensinnäkin olen priorisoinut liikunnan elämässäni entistä korkeammalle. Ja kun ennen ajattelin työmatkan osaksi työtä, niin loksautin ajatuksen päässäni uusiksi, niin että aloin pitää työmatkaa vapaa-aikanani. Ja koska olen motivoitunut liikkumaan vapaa-ajallani, niin voisin tehdä osan liikunnasta työmatkoillani. En siis ajatellut enää, että työpäiväni pitenee työmatkani vuoksi vaan, että hoidan osan liikunnasta jo työmatkallani.

Toiseksi pidän kävelystä, koska se paitsi piristää ja herättelee kehoani, niin pitää pään kasassa, virkistää ja aktivoi mieltä ja saa aikaan positiivisia ajatuksia. Monta kertaa huoleni ja tummat ajatukseni sulavat kävellessä ja ongelmien tilalla alan nähdä ratkaisuja ja synkkien mietteiden sijaan havahdun metsän jylhyyteen tai linnunlaulun kauneuteen. Minulla on etuoikeus kulkea työmatkani Pirkkolan ulkoilualueen läpi, missä ei ole moottoriliikennettä ja muita kulkijoitakin on vähän.

Kolmanneksi kävellessä voin omien ajatusteni lisäksi kuunnella välillä muidenkin ajatuksia, vaikkapa Sarasvuota. Tai musiikkia. Olen Spotifystä kuunnellen käynyt läpi parin artistin koko tuotannon.

Kaiken kaikkiaan tunnen hienoista ylpeyttä siitä, että olen halunnut ja pystynyt muuttamaan päivittäistä käytöstäni ekologisemmaksi työmatkojen suhteen. Ja samalla fyysinen kuntoni on parantunut ja muutama rasvamakkara vyötärölläni on touhussa sulanut.