8.2.2019

Kuusi kiloa kauraa kuussa


Olen ollut ilman jo yli neljä kuukautta. Ilman vehnää. Ilman ruista. Ilman ilmaa vatsassa. Ilman iltaa kohden paisuvaa, pinkeää mahaa. Ilman sekaisin olevaa suolistoa. Kuinka kauan kärsinkään oireista, ennen kuin havahduin. Miten sitä onkin niin vaikeaa kuunnella kehoaan ja sen hyvinvointia. Ja vielä tehdä havaintojen pohjalta toimenpiteitä. Minulla ei ole keliakiaa, sen testasin apteekin itsemittaussysteemillä, mutta saan oireita vehnän ja rukiin gluteenista. Kaurasta en saa.


Ja minä kun olin leivän suuri ystävä. Ajattele tuoretta ruisleipää! Ihanaa! Tai tuoretta patonkia! Niin rapeakuorista ja sitkeää! Tai vastapaistettua korvapuustia! Herkullista! Jos elämästä olen jotain oppinut, niin sen, että kaikkea ei voi saada. Voin saada tuoreet vehnäset ja pallovatsan, mutta en vehnäsiä ja tervettä vatsaa.

No, onneksi leivän ystävän ei tarvitse olla ihan ilmankaan. Nykyään on paljon maistuvia kauraleipiä. Siis niitä 100% kauraa sisältäviä. Vehnäleipiäkin myydään kauraleivän nimellä, joten on syytä olla tarkkana. Eikä ilman kahvileipääkään tarvitse riutua. Tässä minun suosikkini kahvin seuraksi:


Mahtavia gluteenittomia valkosuklaa-karpalo-kaurapikkuleipiä. Herkullisia, muttei liian imeliä. Ja isoja, yleensä yksi keksi riittää. Kannattaa maistaa, vaikkei olisikaan ongelmia gluteenin kanssa. Ja löytyy myös makeampi serkku, kolmen suklaan keksi, gluteeniton versio sekin.

Ja lopuksi on syytä kuitenkin muistaa, että ihminen ei elä yksin leivästä. Tarvitaan myös sanaa. Ja minun kohdalla tuo pelastava sana on KAURA.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti