Olen ollut ilman jo yli neljä
kuukautta. Ilman vehnää. Ilman ruista. Ilman ilmaa vatsassa. Ilman iltaa kohden
paisuvaa, pinkeää mahaa. Ilman sekaisin olevaa suolistoa. Kuinka kauan
kärsinkään oireista, ennen kuin havahduin. Miten sitä onkin niin vaikeaa
kuunnella kehoaan ja sen hyvinvointia. Ja vielä tehdä havaintojen pohjalta
toimenpiteitä. Minulla ei ole keliakiaa, sen testasin apteekin itsemittaussysteemillä,
mutta saan oireita vehnän ja rukiin gluteenista. Kaurasta en saa.
Ja minä kun olin leivän suuri
ystävä. Ajattele tuoretta ruisleipää! Ihanaa! Tai tuoretta patonkia! Niin rapeakuorista
ja sitkeää! Tai vastapaistettua korvapuustia! Herkullista! Jos elämästä olen
jotain oppinut, niin sen, että kaikkea ei voi saada. Voin saada tuoreet vehnäset
ja pallovatsan, mutta en vehnäsiä ja tervettä vatsaa.
No, onneksi leivän ystävän ei
tarvitse olla ihan ilmankaan. Nykyään on paljon maistuvia kauraleipiä. Siis
niitä 100% kauraa sisältäviä. Vehnäleipiäkin myydään kauraleivän nimellä, joten
on syytä olla tarkkana. Eikä ilman kahvileipääkään tarvitse riutua. Tässä minun
suosikkini kahvin seuraksi:
Mahtavia gluteenittomia valkosuklaa-karpalo-kaurapikkuleipiä.
Herkullisia, muttei liian imeliä. Ja isoja, yleensä yksi keksi riittää. Kannattaa
maistaa, vaikkei olisikaan ongelmia gluteenin kanssa. Ja löytyy myös makeampi serkku,
kolmen suklaan keksi, gluteeniton versio sekin.
Ja lopuksi on syytä kuitenkin
muistaa, että ihminen ei elä yksin leivästä. Tarvitaan myös sanaa. Ja minun
kohdalla tuo pelastava sana on KAURA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti