14.9.2019

Lähtemisestä


Kun olin nuori, ahmin Herman Hessen kirjoja. Eipä siis ihme, kun lähdin aikoinani Interrailille, niin kirjoitin matkapäiväkirjani etusivulle Hessen runon. Tuon runon nimi oli Vaiheet:

Jokainen kukka kuihtuu, vanhuudeksi
lakastuu nuoruus. Tuokion vain kukkii
elämän joka vaihe, hyve, totuus,
vain aikaansa, ei ikuisuutta varten.
Kun kutsuu elämä, siis,sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.

Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa.

Lävitse, ohi, eteenpäin. Ei mikään
saa sydämelle tulla kotimaaksi.
Maailmanhenki meidät siivittävä
ei siedä kahleita, se avartaa ja kantaa
asteittain ylemmäs - ja pois, kun uhkaa
tutuksi käynyt piiri turtumuksin.
Vain sillä ken on vapaa, valmis lähtöön,
on voimaa murtaa tottumuksen kahleet,
ja kuolinhetkelläkin vielä kerran
tajuta nuorin silmin uudet etäisyydet.

Elämän kutsu loputon on meissä...
Siis tyynny, sydän, hyvästele, lähde!


Matkalle on useimmiten kiva lähteä, mutta kiva on myös tulla takaisin kotiin, varsinkin pitkän matkan jälkeen. Muistan hyvin yhden tietyn hetken, kun tulimme perheen kanssa kotiin Kreikasta. Koko kaksiviikkoisen matkan ajan oli ollut hurjaa hellettä ja olin saanut matkalla auringonpistoksen. Oli alkukesä ja kotona Suomessa satoi vettä. Lähdin välittömästi ulos kävelemään raikkaaseen säähän ja sateeseen. Käänsin kasvoni kohti taivasta ja vain nautin sateen iskeytyessä kasvoihini: vettä, vettä, vettä! Sateenvarjolliset ohikulkijat varmaan pitivät minua hulluna.

Lähtemisen ja palaamisen suhteesta on Torsti Lehtinen sanonut osuvasti:

Lähteminen on toisesta suunnasta katsoen tulemista.

Uusimmassa ”Vain Elämää” -jaksossa esitettiin Paula Vesalan musiikkia. Lauri Tähkä tulkitsi Vesalan kappaleen ”Nyt on lähtö” niin voimakkaasti, että minulla ihokarvat nousivat pystyyn. Siinäkin oli kyse lähtemisestä:

En tiedä tehtiinks mua kulkemaan
Mut kun on pakko, niin kuljetaan
En tiedä tehtiinks mua lähtemään
Mut taas on lähtö

En tiedä luotiinks mua lentämään
Luotiin tai ei, silti hypätään
Nyt kun ei jäädä saa tähänkään
Taas on lähtö

Rohkeudest mä en oo kuullutkaan
Tää on vaan torakka sielultaan
Ne siirtyy ennen kuin ne tuhotaan
Taas on lähtö

Vaikka tippuisin pimeyteen
Vaik en pystyisi rakkauteen
Vaik en kestäis sun vihaa
Nyt on lähtö

En tiedä uskallanks rakastaa
Annoin sun itteeni satuttaa
En tiedä luotiinks mua luopumaan
Mut taas on lähtö

Oonko mä syntyny selviytyy?
Missä tän luoja ja kaiken syy?
Mitä se on että menestyy?
Taas on lähtö

Joskus vaan päätin et pystyyn jään
Pitääks mun tehä se yksinään?
Siinä on vuori, nyt kiivetään
Taas on lähtö

Vaikka tippuisin pimeyteen
Vaik en pystyisi rakkauteen
Vaik en kestäis sun vihaa
Nyt on lähtö

Mun kyyneliin ja rukouksiin
Jos vastattiin, se peruttiin
Jos seuraat mua, näät sirpaleet
Tielleni mun taskuistani pudonneet
Kun mulle käy niin kuin käy
Nyt on lähtö

Vaikka tippuisin pimeyteen
Vaik en pystyisi rakkauteen
Vaik en kestäis sun vihaa
Nyt on lähtö

Siis lähtekäämme, usein ja mielellään! Ja elämä, varjele meitä jämähtämästä paikoilleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti