Lähtemisestä

Kun olin nuori, ahmin Herman Hessen kirjoja. Eipä siis ihme, kun lähdin aikoinani Interrailille, niin kirjoitin matkapäiväkirjani etusivulle Hessen runon. Tuon runon nimi oli Vaiheet:

Jokainen kukka kuihtuu, vanhuudeksi

lakastuu nuoruus. Tuokion vain kukkii

elämän joka vaihe, hyve, totuus,

vain aikaansa, ei ikuisuutta varten.

Kun kutsuu elämä, siis,sydän, valmis

taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.

Iloiten lähde, nurkumatta katko

siteesi entiseen, päin uutta riennä.

On lumousta joka matkaan lähtö,

se auttaa elämään, se meitä suojaa.

Lävitse, ohi, eteenpäin. Ei mikään

saa sydämelle tulla kotimaaksi.

Maailmanhenki meidät siivittävä

ei siedä kahleita, se avartaa ja kantaa

asteittain ylemmäs - ja pois, kun uhkaa

tutuksi käynyt piiri turtumuksin.

Vain sillä ken on vapaa, valmis lähtöön,

on voimaa murtaa tottumuksen kahleet,

ja kuolinhetkelläkin vielä kerran

tajuta nuorin silmin uudet etäisyydet.

Elämän kutsu loputon on meissä...

Siis tyynny, sydän, hyvästele, lähde!

Matkalle on useimmiten kiva lähteä, mutta kiva on myös tulla takaisin kotiin, varsinkin pitkän matkan jälkeen. Muistan hyvin yhden tietyn hetken, kun tulimme perheen kanssa kotiin Kreikasta. Koko kaksiviikkoisen matkan ajan oli ollut hurjaa hellettä ja olin saanut matkalla auringonpistoksen. Oli alkukesä ja kotona Suomessa satoi vettä. Lähdin välittömästi ulos kävelemään raikkaaseen säähän ja sateeseen. Käänsin kasvoni kohti taivasta ja vain nautin sateen iskeytyessä kasvoihini: vettä, vettä, vettä! Sateenvarjolliset ohikulkijat varmaan pitivät minua hulluna.

Lähtemisen ja palaamisen suhteesta on Torsti Lehtinen sanonut osuvasti:

Lähteminen on toisesta suunnasta katsoen tulemista.

Uusimmassa ”Vain Elämää” -jaksossa esitettiin Paula Vesalan musiikkia. Lauri Tähkä tulkitsi Vesalan kappaleen ”Nyt on lähtö” niin voimakkaasti, että minulla ihokarvat nousivat pystyyn. Siinäkin oli kyse lähtemisestä:

En tiedä tehtiinks mua kulkemaan

Mut kun on pakko, niin kuljetaan

En tiedä tehtiinks mua lähtemään

Mut taas on lähtö

En tiedä luotiinks mua lentämään

Luotiin tai ei, silti hypätään

Nyt kun ei jäädä saa tähänkään

Taas on lähtö

Rohkeudest mä en oo kuullutkaan

Tää on vaan torakka sielultaan

Ne siirtyy ennen kuin ne tuhotaan

Taas on lähtö

Vaikka tippuisin pimeyteen

Vaik en pystyisi rakkauteen

Vaik en kestäis sun vihaa

Nyt on lähtö

En tiedä uskallanks rakastaa

Annoin sun itteeni satuttaa

En tiedä luotiinks mua luopumaan

Mut taas on lähtö

Oonko mä syntyny selviytyy?

Missä tän luoja ja kaiken syy?

Mitä se on että menestyy?

Taas on lähtö

Joskus vaan päätin et pystyyn jään

Pitääks mun tehä se yksinään?

Siinä on vuori, nyt kiivetään

Taas on lähtö

Vaikka tippuisin pimeyteen

Vaik en pystyisi rakkauteen

Vaik en kestäis sun vihaa

Nyt on lähtö

Mun kyyneliin ja rukouksiin

Jos vastattiin, se peruttiin

Jos seuraat mua, näät sirpaleet

Tielleni mun taskuistani pudonneet

Kun mulle käy niin kuin käy

Nyt on lähtö

Vaikka tippuisin pimeyteen

Vaik en pystyisi rakkauteen

Vaik en kestäis sun vihaa

Nyt on lähtö

Siis lähtekäämme, usein ja mielellään! Ja elämä, varjele meitä jämähtämästä paikoilleen!