Ei viihdy missään, vaihtaa
asuntoa yhtenään
miten minä tänne jouduin,
mykkien sekaan
ihmiset täällä kuin maahan
iskettyjä seipäitä
jämähtäneet syvälle, syvälle
saviseen maahan
Mitä te vielä täällä, kaikki
ovat jo poissa
on vain sotilaita ja kohta mekin
lähdetään
isä sanoi, että hän ei poistu mihinkään
ja mihin me laitetaan lehmät
ja hevoset
Tänään oli hyvä päivä, kassa
jutteli
torilla tapasin mukavan
naisen, ihan elävän
ja nyt taas täällä tyhjässä
asunnossa
eihän kukaan voi selvitä
hengissä yksin
Ja sitten taivas repeää, tykit
alkavat yskiä
sirpaleita sataa, lehmät
ajetaan metsään
lentokoneilta piiloudutaan
kiven taa
juuri ja juuri ehditään
viimeiseen junaan
Jospa palvelutaloon,
kaltaisteni seuraan
mutta outoja ovat, omissa
maailmoissaan
ja minäkin alan hapuilla,
järki lähtee
unohdan asioita, vaan jotain
vielä muistan
Kotipihalla, isä täynnä voimaa,
äiti säteilee iloa
uimapaikka, nuoriso kirmailee hiekkarannalla
kuivattelen kivellä, liekö Viipurin
rapakiveä
ja sitten tulee toinen lähtö, se
lopullinen
Täytyy mennä, pulahtaa Muolaan
järveen
mutta miksi täällä on lunta ja
näin kylmä
palelee, miten minulla on vain
sukat jalassa
missä ovat isä ja äiti, missä
naapurin tytöt
Oikaisen metsän läpi, täällä
on kaunista,
lepään hetken, tuossahan tuo
uimakivi on
valkeita kukkia oksilla,
juhannus tulossa
ja ihme kuinka Karjalan käki
nyt kukkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti