Unelma rasvaisista käsistä

Jo ennen seitsemää hän työntyy sisääni

ja sitten lähdetään juoksujalkaa

eikä silloin väistellä koiranpaskoja

eikä varpusten kylpylätäköitä.

Olen kuiva kuin hiekalla voideltu norsunnahka.

Ainut mehuni päivästä toiseen on se sama:

iltariennoissa kostunut ruskea sidostesukka.

Jos joskus itse nauran, joudun heti ommeltavaksi.

Suurin haaveeni on kirpputorin myyntipöytä

ja rasvaiset nahkaa hyväilevät kädet.

”Avaattehan nauhani ennen sovitusta.”

Unelmoin puhtaan puuvillasukan tunnusta

ja suoraan astuvista terveistä jaloista.

”Viekää minut Lieksan palvelutaloon.”

”Ja Reino, eikös me sitten valssata iltapäivisin

ja astuta siroille varpaille, sen kauniin Ainon.”

Kuva: http://gwenmurphy.blogspot.com/