Elämäni aapinen A-L

Kiitokset Birgitalle hyvästä ideasta aakkostaa oma elämänsä. Samalla sain oivan tilaisuuden katkaista lähes kahden kuukauden hiljaiselon täällä blogimaailmassa. Taisi olla niin, että elävän elämän haasteet ja tapahtumat veivät hetkeksi kaiken huomioni eikä kirjoittamiseen riittänyt potkua. Tauon jälkeen kaikki alkaa alusta eli A-kirjaimesta.

Aamu on päivän tärkein hetki. Päivästä tulee sellainen kuin on aamukin. Aamu on kuin syntymä: kaikki on vielä mahdollista, elämä suppenee iltaa kohti ja nukkumaan mennessä voi enää vain todeta: ”Ai tällainen päivä tästä tuli.”

Broidi on ihmisen paras kaveri, jos ei satu olemaan systereitä. Ihminen jonka kanssa olet hengittänyt samaa ilmaa ja juonut lapsena pissaa samasta potasta (anteeksi, mutta tämä on totta). Sama veri kiertää suonissa. Luotettavuus 100%.

Camino tulee espanjasta ja merkitsee polkua. Camino de Santiago on yksi kuuluisimmista pyhiinvaellusreiteistä. Syksyllä 2010 vaelsin tuota reittiä pitkin parisen viikkoa. Se oli voimakas kokemus ja tietynlainen portti ja lupaus toisenlaiseen elämäntapaan: syvempään, kiireettömämpään, sosiaalisempaan… Tuo kävely synnytti myös tämän blogin. Monet kanssamatkaajat kävelivät koko Espanjan puoleisen reitin (780 km) ja jotkut vielä pidempiä reittejä, minä maistelin vain parisataa kilometriä. Mutta jos Luoja suo, niin vuoden päästä olisi tarkoitus lähteä matkaan uudelleen ja talsia pidempään.

David ja Goljat on innostava kertomus siitä, että taidolla ja rohkeudella pienikin voi voittaa ylivoimaisen vastustajan. Miten tämä liittyy minuun? Ehkäpä siten, että maailma tuntuu välillä Goljatilta ja silloin tarvitaan Davidin rohkeutta.

Eetteri on nukutusaine, jota olen hengittänyt kaksi kertaa niin että taju meni. Ensimmäisellä kerralla minulta vietiin kita ja toisella kerralla lähti nielu. Risathan voi antaa pois. Sen jälkeen ehjänä ihmisenä kaipasin puhdasta ilmaa, kunnes huomasin että kreikan sana aithēr tarkoittaa puhdasta ilmaa tai kirkasta taivasta. Olin saanut eetteristä tarpeekseni, mutta törmäsin siihen vielä useita kertoja. Fysiikan opiskelussa sain oppia, että eetteri on häirinnyt ihmiskuntaa satoja vuosia. Ajateltiin, että eetteri oli näkymätön kaikkeuden täyttävä aine, jonka värähtelystä valon ja sähkömagneettisen säteilyn ajateltiin syntyvän. Lopulta herra Einstein ja kumppanit heittivät eetterin käsitteenä romukoppaan, minne se mielestäni paremmin kuuluukin kuin nukutuskoppaan. Vielä törmäsin eetteriin tunnetun toisinajattelija Kauko Armas Niemisen toimesta. Hän myi kiistanalaisia teoksiaan eetteripyörreteoriastaan katujen kulmissa ja luentosaleissa. Hän ryhtyi jopa kansanedustajaehdokkaaksi ja oli sitä mieltä että Loviisan ydinvoimala on liian lähellä Helsinkiä. Kun häneltä kysyttiin että miten hän toteuttaisi asian käytännössä hän vastasi: ”Laivalla tai junalla.” Hän ei siis huomannut käyttää apuna eetteripyörrettä.

F-kirjain on varattu fysiikalle. Ensin ajattelin antaa sen Fiatille, tuolle nostalgiselle ensimmäiselle automerkilleni, kunnes huomasin, että Fiatkin on vain fysiikan sovellus, tosin huono sellainen. Olen joskus pohtinut, mikä erottaa fyysikon runoilijasta. Tulin siihen tulokseen, että fyysikko tutkii maailmaa ja runoilija elämää. Sen jälkeen olen ollut mieluummin rähjäinen runojen kyhääjä kuin fiini fyysikko.

Greek greek greek, kauan eläköön Kreikka! Ja vaikka Kreikka ei olekaan enää antiikin ajan veroisessa vedossa, on se mukava ja kaunis maa vierailla. Mantereella en ole käynyt, mutta sen saaria olen kolunnut: Kreeta, Santorini, Rodos ja Korfu. Taidan olla saari-ihminen. Eniten käyntejä on Kreetalla, jonne taas perheemme kanssa juhannuksena suuntaamme. Kreikan lippu liehuu meidänkin käsissä, kun kannustamme tavernassa Kreikkaa jalkapallon MM-kisoissa, todennäköisesti yhdessä ruotsalaisten kanssa.

Hiljentyminen on jo sanana sellainen, että se rauhoittaa. Ilman hiljentymistä olisin haahuileva hermokimppu. Kiitos univaikeuksille, jotka johdattivat Lauri Siiralan meditointikursseille ja todellisen minäni äärelle. Harjoittelu jatkuu. Tai kuten Lauri on asian ilmaissut: ”Tämä on elinkautinen (harjoitus).”

Isä, tuo outo otus, jota en ole oppinut tuntemaan. Enot saivat toimia tavoittamattoman isän korvikkeena. Usein mietin, olenko itsekin pojalleni liian kaukainen isä omine sisäisine maailmoineni, jotka eivät muille avaudu. Äidin isän maata kävin tänä keväänä katsomassa rajan takana Karjalan kannaksella. Kiinnostava matka kuin ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.

Jeesus oli kaikkea muuta kuin ”jeesustelija”. Hän oli aikansa radikaali ja niin edellä aikaansa ja omaperäinen toimija ja opettaja, että hänen oivalluksensa ovat vielä nykyäänkin täyttä rautaa. Ei hän suotta ole maailman suurimman uskonnon alkulähde. Rautainen kaveri, joka maksoi sanoistaan ja teoistaan myös kovan hinnan.

Kirja on älypuhelinta lukuun ottamatta kiehtovin esine maailmankaikkeudessa. Kansien väliin mahtuu kokonaisia maailmoja, joissa voi kohdata elämän toisen silmin. Voi antautua matkalle lähtemättä mihinkään. Ja älypuhelimeen verrattuna kirja on rauhoittava ja kaunis esine. Tuoksuukin hyvälle ja käyttöliittymä on säilynyt toimivana jo satoja vuosia. Erityisesti muistan lapsuudestani erään Walt Disneyn kirjasarjan, jonka veljeni kanssa tilasimme kotiimme. Kun kirjat vihdoin tulivat, olin niin innoissani, että en moneen tuntiin malttanut alkaa lukemaan, hypistelin ja selailin vain kauniita kirjoja.

Linnut ovat luontoharrastukseni ytimessä. Aina ei ollut niin. Taisin ensin kiinnostua ötököistä. Niitä sai käteen, lintuja vain kuolleina. Kun abstraktiokykyni kehittyi, niin minulle alkoi riittää etäältä katselukin. Silloin nisäkkäät olivat ykkösinä, leijonat, krokotiilit ja sellaiset. Linnut olivat PLÄÄÄH! Kiitos toisen enoni pöntötyspuuhien ja koulutoverini hämmästyttävän kyvyn nimetä kaikki lintukirjan linnut vain kuvan perusteella, aloin avartua lintujen suuntaan. Ja siitä ei ole tullut loppua. Linnut ovat kauniita. Ja ne osaavat lentää. Ne ovat vapaita.

Aapinen jatkuu M:stä...