V on Vesi on V

Loiskuttelen laiturilla vettä jalallani. Äkkiä tunnen veden. Mitä tämä on? Veden olemusko? Ensimmäistä kertaa koen mitä vesi on. Olen tietänyt veden ja luullut tuntevani sen. Mutta nyt juuri tässä uusi outo kiehtova kokemus: kokea vesi suoraan ilman tulkintaa. Hetki on ajallisesti lyhyt mutta siinä on ikuisuuden kaiku. Olenko ollenkaan kokenut maailmaa, kohdannut elämää? Monet asiat olen luullut tietäväni, mutta en ole kohdannut niitä raakana, sellaisena kuin ne ovat. Kaikki on opeteltava uudelleen. Kuin pieni lapsi, joka kokee uusia asioita ensimmäistä kertaa. Koko kehollaan, koko olemuksellaan. Kokemus on voimakas ja sillä on merkittävä seuraamus. Parin päivän päästä suustani tulevat ulos sanat, jotka johdattavat minut sapattivapaalle töistä. Kiitos veden!

Sade

Saavumme etelän helteen jälkeen kotimaan vihreyteen. Lähden heti kävelemään ulos sateeseen. Kuivuuden jälkeen nautin täysin siemauksin taivaalta valuvasta vedestä ja luonnosta pursuavasta vihreydestä. Käännän kasvoni taivaan puoleen, annan veden huuhdella kasvoni. Mahtavaa! Suomen kesä!

Puro

Hikisen kävelyn jälkeen tulen kohtaan, jossa solisee pieni puro. Istahdan sen äärelle. Kastan kasvoni siihen. Vesi on kylmää ja kirkasta. Juon sitä monta kulausta. Kuinka hyvää! Riisun sukat ja kastan jalat veteen. Tunnen kuinka virkistävä olo etenee jalkojani pitkin ylöspäin. Kuuntelen pitkään puron helmeilevää solinaa. Voisin olla tässä koko päivän. Mutta matka jatkuu…

Lampi

Tulen lammen rantaan. Tuijotan tummaa vettä. Pienet kalat käyvät tekemässä renkaita lammen pintaan. Vesimittarit luistelevat veden kalvolla. Sudenkorennot kiertelevät lampea. Yksi istahtaa kädelleni. On siinä rauhassa paikallaan. Pää vain kääntyilee puolelta toiselle. Katselen sitä pitkään, sen kimaltelevia siipiä, verkkosilmiä. Lopulta se lehahtaa lentoon ja aloittaa partioinnin lammen päällä. Istuessani hiljaa hirvenvasa tulee syömään ruohoa vastarannalle. Nousen ylös ja hirvi jää tuijottamaan poistuvaa selkääni.

Joki

Kun katson rauhallisesti virtaavaa jokea yhtenä kokonaisuutena, näen miten se valuu alas uomaansa pitkin kuin pitkä liukas nauha tai kuin rullahihna kuljettaen mukanaan pinnan päällä kiikkuvat veneet, uimarit, linnut, hyönteiset, kaarnat, roskat. Toisin kohdin joki pakkautuu kapeikkoon ja purkautuu ulos kuohuvana koskena. Tuollaisessa paikassa kun seisoo niin lähellä vettä, että pauhu valtaa korvat ja vesisumu kastelee ihon pinnan, voi tuntea veden valtaisan voiman. Vettä ei voi pidätellä, se löytää uomansa ja syö kivenkin tieltään. Joen matalassa kohdassa riisun kengät, sukat ja housut. Kahlaan kylmässä vedessä joen yli. Veden virta puskee jalkojani vasten, mutta pääsen kaatumatta vastarannalle.

Järvi

On ilta. Soutelen tyynellä järvellä. Kalat mulahtelevat. Nostan airot ylös. Annan veneen liukua. Hetken se etenee suoraan, alkaa sitten kaartaa vasemmalle vauhdin hiipuessa. Tässä on matalaa, vesikasvit hankaavat veden laitoja vasten. Kalalokki liihottelee yli. Vene pysähtyy. On hiljaista. Kaukaiset mainingit osuvat veneeseen ja saavat sen kiikkumaan. Vene narisee, laineet loiskuvat laitaa vasten. Keinunta vaimenee. Kaksi aurinkoa paistaa: toinen taivaalta, toinen vedestä. Ummistan silmäni. Tähän voisi jäädä. Kaukaa selältä alkaa kuulua alkulinnun ääni: kuikka aloittaa iltahuutonsa. Vesi voimistaa sen laulun, metsät ja kalliot kertaavat äänen moneen kertaan. Alan soutaa kohti mökkirantaa.

Meri

Meri on erilainen. Siitä puuttuu järven tuttuus ja leppoisuus. Se on arvaamaton. Siinä on ytyä. Elämää synnyttävää voimaa. Se maistuukin erilaiselta: ei mauton vaan elämän suolat sisällään. Kun katson taivaanrannassa lipuvaa valkoista purjetta, tulee mieleeni laulun sanat: ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.” Tässä hetkessä noihin sanoihin on helppo yhtyä. Kuuntelen aaltojen murtumista rannan kiviä vasten. Haahkaparvi keinuu aaltojen syleilyssä kuin pieni lautta. Koiraiden kumea keväthuuto resonoi sisälläni. Ei tule kevättä ilman lintuja. Ei ole elämää ilman merta.

Vesimies

Pappi sanoo: ”Maasta olet sinä tullut,…” Minä sanoisin mieluummin: ”Vedestä olet sinä tullut,…” Olemme syntyneet vedestä. Olen horoskoopissa vesimies. Vaikka en astrologiasta mitään tiedä, niin olen mielelläni vesimies. Vesimiehelle vesi on rakkauden symboli. Niin kuin meri ympäröi mantereita, niin vesi ympäröi meitä. Kehostamme 70 % on vettä. Valtaosa maallisesta olemuksestamme on rakkautta. Siksipä meissä on niin paljon hyvää, paljon enemmän kuin mitään muuta. Purjehdimme rakkauden valtameressä. Vesi on märkää ja rakkaus on mehukas juttu.