Z niin kuin Zen

Zen. Miksi Jeesus puhui vertauksin? Miksi Zeniä ei voi selittää? Jeesuksen ”sanoma” oli eri tasolla kuin ihmisen tavanomainen ajattelu ja kieli. Samalla tavalla Zeniä ei voi kirjoittaa auki. Auki kirjoitettuna se käsitteellistyy ja rajautuu. Se typistyy ja menettää voimansa, kivettyy ja kuolee. Kun Jeesuksen teot ja sanomat kirjattiin kirjoihin, joita ruvettiin pitämään pyhinä ja joiden puolesta alettiin sotia, niin elävästä oli tullut kuollut, kuolleita kirjaimia. Sanat voivat olla korkeintaan ”kuuta osoittava sormi”, ne voivat osoittaa suuntaa ”kuuhun”. Niinpä Zeniä ei voi sanoilla määritellä, ainoastaan osoittaa suuntaa, esim. tarinoilla. Tässä joitakin Zen-tarinoita.

Vuoren juurella pienessä mökissä asui yksinkertaista elämää viettävä zen-mestari. Eräänä iltana mestarin ollessa poissa kotoa, varas livahti mökkiin huomatakseen vain, ettei mökissä ollut mitään varastamisen arvoista. Palatessaan kotiin mestari löysi varkaan mökistään. "Olet kulkenut pitkän matkan tänne, eikä sinun pitäisi palata täältä tyhjin käsin", mestari sanoi tunkeilijalle. "Ota nämä vaatteeni lahjaksi." Varas oli kummissaan mutta otti kuitenkin vaatteet vastaan ja lähti käpälämäkeen. Mestari istui mökissään alastomana katsellen kuuta ja pohdiskeli: "Miesparka. Olisinpa voinut antaa hänelle lahjaksi tämän kauniin kuutamon." 

Psykiatri tapasi illanvietossa zen-mestarin ja päätti kysyä tältä kysymyksen, joka oli kauan askarruttanut hänen mieltään. "Miten te oikeastaan autatte ihmisiä?" Mestari vastasi: "Autan heitä pääsemään eroon kysymyksistä".

Kuuluisan zen-temppelin puutarhaa hoiti munkki, joka oli saanut tämän tehtävän koska rakasti kukkia, pensaita ja puita. Temppelin vieressä oli toinen, pienempi temppeli jossa asui hyvin vanha zen-mestari. Eräänä päivänä munkki odotti temppeliin saapuvaksi tärkeitä vieraita ja hoiti siksi puutarhaa erityisen innokkaasti. Hän kitki rikkaruohot, leikkasi pensaat siisteiksi, oikoi sammaleet ja haravoi pitkään ja hartaasti pihaa saadakseen kaikki syksyn lehdet siisteihin kasoihin. Vanha mestari katseli kiinnostuneena tätä ahkerointia temppeleitä erottavan aidan yli. Saatuaan urakan valmiiksi munkki pysähtyi ihastelemaan aikaansaannostaan. "Eikö olekin kaunista", hän huikkasi vanhalle mestarille. "Kyllä", vastasi vanhus. "Puutarhasta puuttuu kuitenkin jotain. Auta minut aidan yli niin korjaan asian. "Hetken emmittyään munkki nosti vanhan mestarin aidan toiselle puolelle. Mestari käveli hitaasti puutarhan keskellä kasvavan puun luo, tarttui sen runkoon ja ravisteli puuta. Kuivat lehdet levisivät ympäri puutarhaa. "Noin, nyt voit nostaa minut takaisin", sanoi vanhus.

Yliopiston professori meni tapaamaan kuuluisaa zen-mestaria. Mestarin tarjoillessa teetä äänetönnä, professori puhui koko ajan zenistä. Mestari kaatoi vieraansa kupin täyteen ja jatkoi sitten kaatamista. Professori tuijotti ylitsevuotavaa kuppia, kunnes hänen suustaan pulpahti: "Kuppi valuu yli! Ei siihen mahdu enempää!". Mestari vastasi: "Sinä olet kuten tämä kuppi. Kuinka voin näyttää sinulle zenin, ellet ensin tyhjennä kuppiasi?" 

Jos kiinnostuit, niin nämä ja monta muuta tarinaa löydät esim. osoitteesta http://www.itseoivallus.fi/zen/index.html