Mini-Krister ja Telakan Juhani

Ostin vanhan Minin. Siis sellaisen namuauton. Mietin oliko tämä järkevä hankinta vai hetken hulluudessa tehty hairahdus. Silloin Krister ilmestyy viereeni. Hymy levittää hänen suunsa ja hampaiden helmiäisrivi loistaa. Hän hieroo käsiään yhteen ja hänen jalkansa tömähtelevät innostuksesta. Niinpä annan hänelle avaimet. Hilaan itseni vaivalloisesti takapenkille ja hän kömpii ilahtuneena ratin taakse. Polveni töröttävät etupenkin selkänojaa vasten. Auto nytkähtää liikkeelle. Pörinä on kova, mutta me kuitenkin liikumme. Tulee kuoppa ja minä inahdan. Takapenkki on kivikova ja tien epätasaisuudet tuntuvat takamuksissani. Krister hihkuu ja minä voihkin. Lopulta koeajo päättyy parkkipaikalle ja nousemme autosta ulos. Nyt kiinnitän huomioni Minin takana roikkuvaan umpinaiseen peräkärryyn tai sen tapaiseen. Alan tomerasti irrottaa moista hökötystä irti auton perästä, mutta Krister ehättää estämään. Hän väittää kirkkain taivaansinisin silmin, että tuo hökötys auton perässä kuuluu olennaisena osana auton tyyliin. Ei sitä saa erottaa, muuten kokonaisuus kärsii.

Kristerin lähdettyä alan peruuttaa Miniä parkkiruudusta ulos. Huomaan kauhukseni, että autosta ei näe juuri ollenkaan taakse päin. Takalasi ja peilit ovat niin pienet, ettei niistä mitään näe. Peruutan hyvin hiljaa ja toivon kaiken sujuvan kolisematta. Kuin peruuttaisi silmät kiinni. Äkkiä enemmänkin tunnen kuin näen auton takana jonkun hahmon. Pysäytän ja astun autosta ulos.

Juhani on aivan innoissaan. Hän on pukeutunut haalariin. Hän ilmoittaa intoa puhkuen, että nyt pääsee Telakalle kokeilemaan työntekoa. Vau! Siis Telakalle töihin! Testaamaan työntekoa! Juhani kertoo, että on maanisesti varannut kaksi peräkkäistä työvuoroa. Epistä, saa olla kaksi vuoroa putkeen! Kateus iskee minuun ja ajattelen, että senkin ahne paskiainen, anna toinen vuoro minulle! Mutta Juhani häipyy vihellellen takaoikealle. 

Minä jään parkkipaikalle antiikkisen Minin kanssa. Ja peräkärryn. Vai mikä hitto se nyt onkaan. Ainakin se on muodikas yhdistelmä. Niin se Krister sanoi. Hipsteri!