Kävelen Esplanadilla. Hiekka rahisee kengän
pohjan alla. Kuuntelen viimeistä osaa Youtube-videosarjasta A New Earth. Tolle
on selkeä ja rauhallinen, Oprah vahva ja innostunut. Välillä hän varastaa
shown. Se ei haittaa. Hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset ihmiset täydentävät
toisiaan. Yhdessä hyvän asian puolesta he ovat vastustamattomia. ”Sillä missä
kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Sukellan maan alle, maanalaiseen, Manalaan.
Kävelen Opintoputkea pitkin Kaisaniemessä. Tolle hekottelee vasemmassa korvassa
ja Oprah oikeassa. Olenko oikeasti läsnä. Vai onko tämäkin vain mukava mielen
luoma illuusio läsnäolosta. Olenko vain virtuaalisesti läsnä. Läsnä vain
mielikuvalleni. Äkkiä tapahtuu jotakin, joka saa minut täysin hereille. Alkaa
kuulua musiikkia. Ryhmä soittajia on aamusoitolla. Repäisen kuulokkeet
päästäni. Annan musiikin valua sisälleni. Täytyn siitä. Nyt ilmenee vain tuo
elävä musiikki. Viulut värisevät. Sisimpäni värisee. Ihoni nousee kananlihalle.
Rinta resonoi tuon ihanan musiikin kanssa. Jumalaisen kaunista. Kyyneleet
nousevat silmiin. Niin kaunista, niin elävää. Tässä on minulle esimerkki läsnäolosta.
Istun metrossa matkalla työpaikalle. Pidän
aina siitä hetkestä, kun juna pulpahtaa tunnelista maan pinnalle Kalasataman
kohdalla. Aurinko paistaa. On aikainen kevät. Ihailen juuri
Vanhankaupunginlahden jo vapaana välkkyvää vettä ja valkoisia lokkeja
lentelemässä veden yllä, kun saan puhelun. Työkaverini on menehtynyt syöpään
eilen illalla. Minun ikäiseni. Muutama päivä sitten hän sai tietää diagnoosin
ja sen, ettei mitään ole tehtävissä. Kiitän soitosta ja jään tuijottamaan ulos.
Pysähdyttävä hetki. Hän on poissa. Ja juna kulkee eteenpäin. Maisema vaihtuu. Tunnen
samaan aikaan surua ja iloa. Surua yllättäen loppuneesta maallisesta elämästä.
Iloa siitä, että olen elossa. Onko muuta tehtävissä, kuin nauttia jokaisesta
hetkestä? Tuntea elämän täyteläisyys jokaisella solullaan. Elämän täyteläisyyteen
mahtuu ilo ja suru, nuo puhtaat tunteet. Puhdistavat tunteet.
Koskettava teksti Ari.
VastaaPoistaKuolema pysäyttää meidät joka kerta, se saa muistamaan kauniita asioita poislähteneestä, kokemaan syviä tunteita sekä pysähtymään sen edessä, että elämää kannattaa elää läsnäollen.
Halaus ♥