22.3.2015

Kevät - vuodenajoista kaunein ja julmin

Kävelen Esplanadilla. Hiekka rahisee kengän pohjan alla. Kuuntelen viimeistä osaa Youtube-videosarjasta A New Earth. Tolle on selkeä ja rauhallinen, Oprah vahva ja innostunut. Välillä hän varastaa shown. Se ei haittaa. Hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Yhdessä hyvän asian puolesta he ovat vastustamattomia. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”


Sukellan maan alle, maanalaiseen, Manalaan. Kävelen Opintoputkea pitkin Kaisaniemessä. Tolle hekottelee vasemmassa korvassa ja Oprah oikeassa. Olenko oikeasti läsnä. Vai onko tämäkin vain mukava mielen luoma illuusio läsnäolosta. Olenko vain virtuaalisesti läsnä. Läsnä vain mielikuvalleni. Äkkiä tapahtuu jotakin, joka saa minut täysin hereille. Alkaa kuulua musiikkia. Ryhmä soittajia on aamusoitolla. Repäisen kuulokkeet päästäni. Annan musiikin valua sisälleni. Täytyn siitä. Nyt ilmenee vain tuo elävä musiikki. Viulut värisevät. Sisimpäni värisee. Ihoni nousee kananlihalle. Rinta resonoi tuon ihanan musiikin kanssa. Jumalaisen kaunista. Kyyneleet nousevat silmiin. Niin kaunista, niin elävää. Tässä on minulle esimerkki läsnäolosta.

Istun metrossa matkalla työpaikalle. Pidän aina siitä hetkestä, kun juna pulpahtaa tunnelista maan pinnalle Kalasataman kohdalla. Aurinko paistaa. On aikainen kevät. Ihailen juuri Vanhankaupunginlahden jo vapaana välkkyvää vettä ja valkoisia lokkeja lentelemässä veden yllä, kun saan puhelun. Työkaverini on menehtynyt syöpään eilen illalla. Minun ikäiseni. Muutama päivä sitten hän sai tietää diagnoosin ja sen, ettei mitään ole tehtävissä. Kiitän soitosta ja jään tuijottamaan ulos. Pysähdyttävä hetki. Hän on poissa. Ja juna kulkee eteenpäin. Maisema vaihtuu. Tunnen samaan aikaan surua ja iloa. Surua yllättäen loppuneesta maallisesta elämästä. Iloa siitä, että olen elossa. Onko muuta tehtävissä, kuin nauttia jokaisesta hetkestä? Tuntea elämän täyteläisyys jokaisella solullaan. Elämän täyteläisyyteen mahtuu ilo ja suru, nuo puhtaat tunteet. Puhdistavat tunteet.


1 kommentti:

  1. Koskettava teksti Ari.

    Kuolema pysäyttää meidät joka kerta, se saa muistamaan kauniita asioita poislähteneestä, kokemaan syviä tunteita sekä pysähtymään sen edessä, että elämää kannattaa elää läsnäollen.

    Halaus ♥

    VastaaPoista