Olen tehnyt hyviä löytöjä ja tuonut tavarat
työhuoneeseeni. Jostain syystä huoneen takaosaan on kertynyt sellaistakin
tavaraa, jota en muista lainkaan. Ihmettelen, kuka ne on tänne tuonut.
Työkaverini hermostuu liialliseen tavaramäärääni. Minä perustelen tiukkaan sävyyn,
että nämä ovat kaikki tarpeellisia ja ehjiä, katso vaikka. Tartun korkeaan
jalkalamppuun ja samassa lampun runko murtuu. Itse asiassa kaikki esineet,
joihin kosken, vääntyvät tai murenevat tuhkaksi. Lopulta annan periksi, etsin
ison roskasäkin ja sullon rikkinäiset tavarat säkkiin. Päätän viedä säkin
työpaikkani roskalavalle. Jostain syystä en löydä millään perille. Eksyn
reitiltä tuon tuosta. Säkki tuntuu painavan entistä enemmän. Välillä löydän
jonkun tutun paikan, mutta sitten eksyn taas työpaikan sokkeloihin. Tulen
laakealle tasanteelle. Joka puolella ympärilläni on hurja jyrkänne. Miten
täältä pääsee pois? Bongaan vaimoni jyrkänteen alla. Onnekseni hän
havahtuu huutoihini ja alkaa kiivetä minun luokseni. Kuinka helposti hän
nouseekaan jyrkänteen ylös. Kätevä vaimoni rutistaa säkin rusinaksi. Hänen avullaan pääsen helposti alas jyrkänteeltä. Olen niin
tyytyväinen pelastumisestani. Seuraavaksi herään omassa sängyssäni vaimoni
vierestä. Olen kiitollinen. Ja huomaan, että en ole riittävästi käyttänyt enkä
täyttänyt rakkautta, joka on tässä ihan vieressäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti