Jatulit

Nuotio polttaa aukon pimeän seinään

yön jatulit istuvat yhdessä piirissä

vain minä yksin kivenä kalliolla

kuuntelen kurkia reikäiseltä taivaalta.

Sinä olet maa ja minä ilmaa

ja sateella me kohdataan.

Olen minäkin muuttolintu

olen minäkin matkalla jonnekin

olen pohjoisessa ja etelässä

ja kaikkialla samaan aikaan

osa nuotiolla, osa kalliolla

lentäjänä yöstä aamuun

laulajana valosta pimeyteen.

Sinä olet maa ja minä ilmaa

ja sateella me kohdataan.

Heilutan kättä mustalle merelle

soitan kurkien kaikuja kallioissa

yö tihenee ja liekit lyövät korkealle.

Nuotio valaisee istujain kasvot

mutta äänet kumpuavat kivistä

joita henget pyörittivät kasoiksi.