Hiihtomuisteluja

Vielä on yöllä pakkasta. Vielä on lunta. Vielä voi kirjoittaa hiihtämisestä. Juuri ja juuri.

Koulun hiihtokilpailut. Meille jaetaan ihan numerolaput. Kaveri on minulle kateellinen, koska saan rintaani numeron seitsemän. On kuulemma Onnennumero. En ole kuullutkaan, mutta nyt tiedän senkin. Lähtö tapahtuu peltoaukealta. Starttaamme puolen minuutin välein. Ampaisen matkaan kuin Susi-Kalle. Fiilikseni on hyvä ja tunnen eteneväni hurjaa vauhtia. Kunnes ensimmäisellä metsäosuudella kuulen takaani rahinaa. Takaani lähtenyt hujauttaa minusta ohi. Matkalla tulen ohitetuksi vielä monta kertaa. Vauhtini hiipuu. Vihdoin sauvon maaliin. Loppusijoitukseni on toiseksi viimeinen. Vai Onnennumero! No, toisaalta, en jäänyt viimeiseksi.

Olen soramontulla laskemassa lumisia rinteitä. Liian jyrkässä rinteessä kaadun pelkästä pelosta. Puusuksi poikki. Hiippailen kotiin. Kaivan verannan alta esiin eriparisuksia. Järvisiä ja Karhuja. Ei mitään Lampisen limalautoja. Otan ehjän sukseni pariksi sitä eniten muistuttavan. Punaisen Järvisen. Ja pian olen taas soramontulla. Teemme hyppyreitä rinteeseen. Liian pitkäksi venytetyn hypyn alastulossa tuiskahdan nenälleni. Puusuksi poikki. Laahustan kotiin. Nyt ei löydy enää sopivaa paria. Mutta eipä hätää. Enoni, peltiseppä, korjaa suksen. Hän yhdistää katkenneen pään peltipaikalla muuhun sukseen. Luisto ei ole enää entisensä, kun peltipaikka rahisee latua vasten. Mutta onpahan ehjät sukset. Melkein.

Koulun kello soi välitunnin merkiksi. Vedän monot jalkaan, juoksen ulos ja kiinnitän monot suksiin. Viidentoista minuutin välkän aikana kerkiän hiihtää koulun pihan ympäri kolme kertaa. Luokassa lisään ruutuvihon tukkimiehen kirjanpitoon kolme lisäviivaa. Sama toistuu jokaisella välitunnilla. Ja lähes joka koulupäivä hiihtokauden aikana. Ja tietysti illalla ja viikonloppuina hiihdetään lisäkilometrejä. Kauden lopuksi lasketaan hiihtokilometrit yhteen. Voittaja saa palkinnon. Vaikka olen tosissani yrittänyt, niin voittoa ei heru. Hieman ihmettelen voittajaa. Ettei vain olisi lisäillyt olemattomia. No, hän nyt kuitenkin saa palkinnon. Ja minä saan myös palkinnon. Hyvän kunnon ja hiihtoharjoitusta.

Etelänmatka

Merinäkymä Helsingin Kaivopuiston rannasta on talvinen. Aurinko on aloittanut mittelönsä lumen kanssa. Merkkejä talven ylivallan musertumisesta on jo näkyvillä. Jää valittaa. Railoja syntyy. Lokit huutavat. Puhtaan valkea lintu täysin sinistä taivasta vasten saa sydämen läikähtämään.

Kävelemme Liuskesaareen. Lisää kevään merkkejä ilmestyy. Laiva on ajanut pitkän railon jäähän. Ja siellä sulan veden äärellä lentelee lintuja. Olen jättänyt kiikarit kotiin. Paikalla on mies kaukoputken kanssa. Hän kertoo katselleensa telkkiä, isokoskeloita, tukkasotkia ja kyhmyjoutsenia. Tuntuu hyvältä kuulla, että nämä kevään ensimmäiset karaistuneet vesilinnut ovat saavuttaneet jäiset rantamme. Uivelo on myös ollut paikalla, mutta nyt sitä ei näy.

Kävelemme Uunisaareen. Nyt ei ole luistelijoita jäällä kuten viikko sitten. Auringon paljastamalle kalliolle on putkahtanut pop-up-kahvila: päivänvarjo, pöytä, muutama tuoli auringossa ja kuuma grilli. Tarjolla on kuumia juomia, leivonnaisia ja höyryäviä makkaroita. Kevään merkki tämäkin. Jäältä meitä lähestyy mies hiihtäen. Lähempää näen, että miehellä on leveät puusukset ja jalassa vanhan malliset monot.

Uintikausi jatkuu. Avantoon pulahtelee karaistuneita miehiä ja naisia. Pari naista jää avantoon juttelemaan ja nautiskelemaan kylmästä kyydistä. Katselemme hetken jäisen veden ystäviä. Pureva viima ei saa otetta näistä kylmän kylvyn mestareista. Meitä alkaa puistattaa ja sukellamme kahvilan lämpöön.

Kassalla kuulen hiihtäjämiehen ja keski-ikäisen naisen juttelevan vanhoista suksimerkeistä. Korviini kantautuvat suksimerkit Järvinen ja Karhu. Pitkästä aikaa kuulen sanonnan ”Lampisen limalaudat”. Se saa hymyn huulilleni. Niiden erikoisominaisuutena oli kuulemma se, että eteenpäin pääsi vain suksia nostamalla, mutta takaperin ne kyllä liukuivat.

Ikkunapöydän äärellä juomme kuumaa teetä. Aurinko kuumottaa lasin läpi mukavasti. Höpisemme niitä näitä ja tarkkailemme ihmisiä ympärillämme. Kahvilan vieritse virtaa hurjapäitä avantoon ja takaisin saunaan. Jotkut menevät hyiseen reikään monta kertaa. Aika monen kahvilassa istujankin hiukset ovat märät. Tänne ne avantoihmiset sitten tulevat pulahdusten ja saunomisten jälkeen. Eipä hassumpi tapa viettää lauantaipäivää.

Meidän viikonlopun etelänmatka on tehty. Hyvästelemme huvilan meren rannalla ja hyisen uimarannan.  Hyvillä mielin palaamme autollemme, joka kuljettaa meidät tältä lomamatkalta kotiin. Jäämme odottelemaan sopivaa ajankohtaa, jolloin voimme jälleen lähteä äkkilähdöllä aurinkokylpyjä ottamaan. Ehkä silloin meri on jo avoin, muutenkin kuin avannon, railojen ja pilkkireikien kohdalta.

Kevät paljastaa kaiken

Keväisenä aamuna minä täytän

lautaset kaurapuurounelmilla

sinä siirrät puuron ja lautasen sivuun

haluatkin syödä paahtoleipiä.

Aurinko häikäisee ikkunan takaa.

Päivällä joki virtaa välissämme

kevät on nostanut vedet korkealle

minä huudan toiselta rannalta

sinä vilkutat vaahtopäiden takaa.

Tuuli lyö yli sanoista tyhjänä.

Keväisenä iltana minä avaan

televisiosta kuvia miehistä ja naisista

sinä siirrät kätesi reiteni päälle

minä puristan kätesi käteni sisään.

Iho koskettaa kuin ensi kertaa.

Yöllä herään kun planeetat liikkuvat

pilvien esirippu repäistään syrjään

silmieni verkot ja kalvot riisutaan

kuu valaisee kasvojesi näyttämön.

Sydän odottaa tähden nousevan lentoon.

Lopulta yö maalaa kuun mustalla

sinä olet valkea höyhen tyynyllä

kuu on kirkastunut katseeni sisään

ja sinä tulet unesta ulos tähän valoon.

Noihin silmiin kerran hukuin

ja niihin hukun aina uudelleen.

Nuo huulet antoivat kosketuksen

niitä suutelen elämästä sopertaen.

Sinun sylisi antaa siunauksen

se kantaa keväisen aamun riemuun.

Lovesong

Tänä aamuna sängyssä

kun on vielä hämärää

minä ristiinnaulitsen Sinut.

Sinä avaat verhot

ja minä suljen silmät.

Aamu aukeaa uuteen lumeen.

Mitä minulta puuttuu?

Vapaus on ensimmäinen sana.

Voinko olla vapaa nyt?

Elämä on uutta ja yllättää

hiljaisuudesta nousee säveliä

Valse Triste soi sisälläni.

Ulkona tanssivat hiutaleet

juoksutukset syöksevät ne vauhtiin

Sibelius vyöryy taivaan täydeltä.

Voinko olla vapaa kuin hiutale?

Voiko tuuli leikkiä sisälläni?

Tanssi laantuu ja uusi nousee.

”whenever i'm alone with you

you make me feel like i am free again

however far away

i will always love you

whatever words i say

i will always love you

i will always love you”

Nämä kauniit sanat

ja musiikki niiden sisällä

ohjaavat minut tähän päivään.