Valoisa kisa Visbyssä

Alkuilta Gotlannin Visbyssä. On käyty syömässä jotain. Ja yazzya pelattu kahvilan terassilla. Mauro Spositon spraymaalaustakin on jo ihailtu. Kaupunki on tullut tutuksi jo viime vuoden fillariretkellä. Mitäs nyt? Mitäs tehtäisiin? Pojat vaikuttavat puutuneilta ja puhuvat jo leirintäalueelle palaamisesta. Me isät kysymme, että mitä ihmettä me siellä leirintäalueella koko ilta tehdään. Törötetään teltoissako? Nyt pitäisi keksiä jotain.

Ja onneksi naapurin mies keksiikin. Meillä on kaksi kameraa: järkkäri ja pokkari. Hannu ehdottaa, että otetaan valokuvauskisa: pojat vastaan miehet, aikaa 20 minuuttia, valitaan sinä aikana otetuista kuvista kolme parasta, tuomaroidaan ja voittaja saa tällä kertaa sekä kultaa että kunniaa. Ehdotus menee yllättävästi heti läpi ja kisa alkaa. Annamme pojille järkkärin ja sinnittelemme pokkarilla.

Miehet: Sormikynttilä

Aluksi ei irtoa kovinkaan hyviä ideoita. Yritämme illuusiokuvausta, missä toinen meistä on etualalla ja taka-alalla on esim. kaarimuuri, jota etualan linssiluteen kädet kannattelevat. Nämä kuvat eivät kuitenkaan onnistu toivotulla tavalla. Yhdessä ikkunassa näen palavan kynttilän, josta kyhäämme oheisen kuvan. Päätämme, että se on meidän parhaamme. Pojat tulevat paljon idearikkaampien kuvien kanssa. Heidän ässänsä on hieno vaahteranlehden heittokuva, jossa aurinko on kauniisti lehden takana. Kisa on 1-0 pojille.

Pojat: Paistaa se aurinko vaahteranlehteenkin

Helppohan se järkkärillä on kuvata, yritämme selittää tappiotamme. Seuraa kameroiden vaihto. Valitamme vielä ikämme tuomaa hitautta ja vaadimme lisää kilpailuaikaa. Saamme 30 minuuttia. Ideoita ei lisäajasta huolimatta kovin paljoa synny. Aluksi pelleilemme pitkään, kun vuorotellen vääntäydymme erilaisten patsaiden kanssa tyhmiin asentoihin. Lopulta kyllästymme siihen touhuun ja tykästymme varjokuvaamiseen. Päätämme ehdottaa parhaaksemme Aatamin omena varjokuvaa. 

Miehet: Aatamin omena

Pojat tulevat taas paljon meitä hienompien kuvien kanssa. On kaunis vastavalokuva rannalla kulkevista ihmisistä ja taas on temppuiltu auringon kanssa ja saatu se nätisti voikukan hahtuvapallon sisään. Kisa 2-0 pojille. 

Pojat:Ihmisiä rannalla

Pojat: Kultainen hahtuvapallo

Pojat vielä kehuvat, että se kaikkein paras kuva jäi ottamatta, kun heillä ei ollut tarpeeksi rohkeutta. Spraymaalari Mauro Sposito oli kuulemma ollut tauolla ja jättänyt maalausvehkeensä torille. Pojat meinasivat ottaa kuvan, jossa toinen leikkii kuuluisaa spray-maalaria. Mekin totesimme, että olisimme saaneet mahtavia patsaskuvia ellei poliisi olisi tullut sotkemaan suunnitelmiamme.

Alkaa kolmas kuvauserä. Aikaa on nyt 40 minuuttia. Meillä menee tosin puolet ajasta, kun hieromme kuvaa, jossa toinen meistä on sopivassa kohdassa vastavalossa kauniiden vihreiden lehtien katveessa. Kuvasta ei kuitenkaan tule toivottua. Onneksi yhytämme yhdessä pihassa hienon vanhan punaisen auton. Saamme siitä ilta-auringossa upean pystykuvan, jossa taustalla on loistavan sininen taivas ja siellä taivaalla sopivasti valkoisia pilviäkin. Olemme varmoja voitostamme. Niin myös käy. Poikien lataus on kahden voittoisan erän jälkeen lauennut ja he ovat keskittyneet lähinnä pelleilyyn. 

Pojat: Kun ideat ovat vähissä alkaa hauskanpito

Pojat ihailevat autokuvaamme ja toinen pojista pyytää näyttämään kuvaa vielä kerran. Jotenkin töpeksin kameran kanssa, painan väärää nappulaa ja vielä toistamiseen ja HUPS! Olen poistanut voittokuvamme. No, tässä lohduksi toinen paljon laimeampi kuva.

Miehet: Se laimeampi autokuva

Ilta sujuu siis valokuvakisan ansiosta mitä hauskimmin. Saatamme hyvillä mielin palata teltoille. Matka sinne tosin kestää, koska pysähdymme tuon tuostakin kuvaamaan kauniissa iltavalossa kylpeviä näkymiä. Visby on hieno paikka!

Kaupunkitorvet - musiikillinen oodi Helsingille

Juhlaviikkojen avaus Kauppatorilla. Tätä oli pakko tulla katsomaan ja kuuntelemaan. Tämä on sopivan hullua, jopa suuruudenhullua. Puolen tunnin konsertti, jossa mukana on satoja sumutorvia, jäänmurtaja, kuumailmapalloja ja naiskuoro. Kaikki tiukasti johdetun kokonaisuuden osina. Myös kovan tuulen kanssa kamppailevat kuumailmapallojen miehistöt pitäisi saada synkronoitua kokonaisuuteen.

Ennen konsertin alkua ihmisiä alkaa kertyä torille sanoin joukoin. Mainospallot ovat vielä tiukoissa nipuissa.

Sitten konsertti alkaa. Alkaa sumutorvien yksitoikkoinen mutta rytmikäs laulu. Laulua kirkastaa lavalla laulava seireenikuoro.

Odysseuksen harharetkillä seireenit kutsuivat puoleensa pahaa aavistamattomia merimiehiä. Niin tapahtuu nytkin. Kohteena ovat karaistuneet merimursut jäänmurtaja Urhon kannella. Jäänmurtaja lipuu esiin laulavien naisten kutsun lumoamana ja sumutorvien kutsumana. Laiva alkaa vastata sumutorvien törähdyksiin omilla torvillaan. Seuraa sumutorvien vuoropuhelu.

Sitten taivaalla alkaa tapahtua. Yksi toisensa jälkeen Kaivopuistosta irtautuneet kuumailmapallot lipuvat esiin. Ne ohittavat vielä himmeän kuun, ihmettelevät lokit, soivan jäänmurtajan ja kaikkea tätä seuraavan haltioituneen yleisön. Palloista soitettu musiikki peittyy lähempänä soivien sumutorvien ponnekkaisiin sointuihin.

Kun pallot ovat menneet, loppuu soitto. Yleisö taputtaa. Mainospallot päästetään vapauteen kohti sinistä taivasta. 

Mainio alku juhlaviikoille. Jonkun rohkean tekijän unelma on johtanut tähän iltaan ja olemme saaneet nauttia tämän unelman toteutumisen hedelmistä. Kiitos siitä, että ihmiset unelmoivat ja toteuttavat unelmiaan!

Olen nielaissut kuun

”Olen nielaissut kuun..

Elän kanssas pitkää yötä vieläkin, vieläkin.

Tahdon koskettaa sua hiljaa, tahdon juoda huuliltas.

Tahdon kuumeen sammuttaa sun rinnoiltas, vatsaltas.

Ja sä nukut niinkuin lapsi, jolla kaikkea jo on.

Monet lauluni on kuolleet, mutta paras kesken on.

Kaikki toistuu kuitenkin,

sama kiihko meidät löytää vieläkin...

Vieläkin, vieläkin....”

By Hector

Mitä on hyvä elämä?

Elämän ravitsevaan, villiin virtaan heittäytymistä, kellumista, suostumista. Kyllä se kannattaa. Tai sitten ei: tämä kortti upposi veteen muutaman metrin kellunnan jälkeen. Mutta jos johonkin hukun, olkoon se elämän ja rakkauden vesi: meri josta olemme kaikki kotoisin, virta joka kuljettaa eteenpäin, lähde josta janoisena voin juoda, sade joka hedelmöittää maan.

Me olemme maistaneet meren

ja astumme syvään veteen,

missä pohjaa ei enää ole.

Me löydämme aaltojen tanssin:

minä kannan sinut

sinä kannat minut

vesi kantaa meidät.

Nousemista, kasvamista, katsomista kohti taivasta, kohti kirkkautta, matkaa valoon. Se tekee elämästämme keveää, raikasta, ilmavaa, rauhoittavaa. Katso liitäviä tervapääskyjä taivaalla. Sinäkin voit kokea lentämisen riemua, kun annat tuulen puhaltaa itsesi isoksi ja keveäksi, kun uskallat heittäytyä siivillesi ja jättää hetkeksi maan kahleet.

Minä olen tässä

missä taivas ja maa

yhtyvät

ja

parhaimmillani

kun olen tyhjä kanava

ruoko johon puhalletaan

alan soida

ja

maailma laulaa

kanssani

ilosta

Kuunnella tuulen suhinaa, nähdä ruohon taipuminen, tuntea muurahaisen kipitys iholla, maistaa ketunleivän kirpeys, kuulla käen kukkuvan kesää. Seistä tukevasti maassa, olla osa maisemaa, osa luontoa, osa ikuista kiertokulkua, kokea kaiken ykseys.

lähellä ovat maan asia

eläinten hellyys, palelevat kädet

kämmen hankaa rosoista runkoa, kuuluu

pihkan verkkainen puhe

Sinä ja minä. Me ihmiset, me elolliset, me elottomat. Meidän perhe, kylä, maa, maailma. Rakennamme maailmaa yhdessä. Kaikki on yhteistä, kaikki on lainassa, kaikki kiertää minulta sinulle, sinulta minulle. Oleellista on antaa. Yhtä oleellista on vastaanottaa. Nauttia tästä hyvyydestä, iloita runsaudesta, kiittää tästä armosta.

olen elämän taideteos

ja osa suurta sinfoniaa

jos annan sen olla niin

jos annan itseni soida

kuten kapellimestari tahtoo

Kiitokset JP Jakoselle, jonka uuden kirjan (Kotona kosmoksessa) kaupunkisissinä sain olla jakamassa näitä kortteja maisemaan.