Suruvaippa liihottaa niityn yllä
ja vuoret ovat saartaneet laakson.
Laakso lepää lämmössä, mustarastas laulaa.
Vuoret voittavat auringon, multa punertuu.
Puren huuleeni kun tykit alkavat yskiä
vielä kaukana vuorten takana – rauta maistuu.
Suruvaippa muuttuu kapellimestariksi,
siiven isku tahdittaa tykkien jylyn.
Katson tätä rauhaa, joka ei säily.
Suljen silmät ja näen punaiset luomeni.
Imen itseeni hiipuvan auringon lämmön.
Huomenna ruoho palaa, mutta nyt on tyyni ilta
ja mustarastaan laulu on kaunis kuten aina.
Runotorstain haaste: rauha
Valokuvatorstain haaste: rauha
Hentoa ja herkkää suruvaipan siivin, vastapainona pelko tykit lähestyvät.
VastaaPoistaRauha vielä tässä hetkessä, mutta poissa hetkenä minä hyvänsä.
Rauha ei ole itsestään selvyyttä.
Niin. Rauha on nyt. Olisipa se kaikkialla.
VastaaPoista