Meren elävien risteilyllä nukuin jokaisen yön laivan kannella. Tähtitaivas oli kattona, toverien tuhinat muotoilin seiniksi ja laiva kellui allani. Vedin Linnunradan peitokseni, mutta peitossani oli tähden mentäviä reikiä. Katsoin niitä ja mietin, etten tiennyt olivatko tähdet olemassa. Tiesin vain, että ne olivat olemassa miljoonia vuosia sitten, kun ne sinkosivat nämä valonsäteet matkaan. Ja nuo miljoonia vuosia vanhat tuikahdukset kohtasivat silmäni tämän laivan kannella tänä yönä.
Näin useita tähdenlentoja. Joku planeetta nousi loistamaan. Ja myöhemmin yöllä nousi kuun sirppi. Sirppi lepäsi lähes vaakatasossa. Kuin malja. Ja pimeä puoli oli helmenä kuun maljassa.
Yhtenä yönä näkyi salamien välähdyksiä kaukana. Ne tulivat lähemmäs. Alkoi jyristä. Tuuli heräsi. Alkava sade ajoi meidät hyttiin. Hytissä kaipasin tähtiä aamuun saakka.
Oi, mitkä kuvat ja teksti. Tuli levollinen olo. Missä te olitte?
VastaaPoistaLounais-Turkin rannikkoa risteilemässä.
VastaaPoistaNo, niinpäs olitte. Minulta oli mennyt aiempi tekstisi ohi. Hieno reissu teillä!
VastaaPoistaHei Ari, kiitos upeasti sanoitetusta kokemuksestasi Merenelävien risteilyltä. Voin hyvin helposti ja täysin yhtyä kokemukseesi. Parasta jatkoa ja terveisiä Lenitalta
VastaaPoistaLenita, kiitos! Ja iloa syksyysi!
VastaaPoista