Aurinkokylpyjä pakkasella

On pakkasaamu. Vihdissä on ollut aamulla yli 30 astetta pakkasta, täällä meillä vain leppoisat parikymmentä. Haen kellarista linnuille talipalloja. Naapuri etsii moottorilämmitintä, kun auto ei ole lähtenyt apuakunkaan kanssa käyntiin. Pakkasesta huolimatta talitiainen laulaa ulkona reippaasti. Mustarastas pujahtaa esiin autoni alta, kun menen kaivamaan takakontissa makaavaa siemensäkkiä. Raukka, lämmitellä nyt kylmän auton alla. Kaadan säkistä reppuni täyteen siemeniä. Vähän hulahtaa ohi, mutta onpahan tuolle auton alla värjöttelijällekin jotain murkinaa.

Lähden talsimaan kohti ruokintaa. Päässäni pyörivät työhuolet, kunnes punatulkkujen vihellykset pysäyttävät minut. Parinkymmenen yksilön parvi killottaa koivujen latvassa. Kuinka ne loistavatkaan punaisina aamuauringon loisteessa. Aivan kuin ne eivät kuuluisi tähän valkoiseen ja harmaaseen maisemaan. Aivan kuin ne ampuisivat yli. Ampukoot vain, sillä ne tuovat värin, ilon ja elämän tämän kylmän maiseman ylle.

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/liesjarvi/Sivut/Default.aspx

Ruokinnalla siemenautomaatit ovat tyhjentyneet. Onneksi maassa on vielä ruokaa ja talia pötköinä ja palloina. Lintuja on ihan kivasti, mutta ei vilisemällä. Täyttäessäni automaatteja huomaan kuusitiaisen talipallojen kimpussa. Mutta miten se on noin epäselvä? Onko näössäni jotain vikaa? Tarkemmin katsottuna lintu on verkon takana. Se on ahtautunut laudan ja verkon väliin syömään talipalloja. Kauhistun, onko se jäänyt sinne loukkuun. Onneksi sillä on ainakin ollut syötävää. Vapaaehtoinen vankila. Se on valinnut vapaaehtoisen vankilan. Mieleeni tulee oravanpyörässä pyörivä ihminen, joka valitsee mieluummin tutun vankilan ja varman talin kuin ulkopuolella häämöttävän vapauden ja epävarmuuden. Lähestyn lintua. Päästyäni tarpeeksi lähelle, lintu lakkaa syömästä ja pujahtaa vapauteen verkossa olevasta ahtaasta reiästä. Fiksu tintti. Ei sittenkään vankilassa.

Pois tullessa jään ihailemaan peltojen poikki kulkevaa hiihtolatua. Minut valtaa vastustamaton halu päästä hiihtämään valkoisina hohtaville hangille. Tajuan nyt, miksi hiihtäminen on niin nautinnollista: raikasta ilmaa, liikuntaa ja valoa, jonka valkoinen hanki moninkertaistaa. Hiihtolenkki aurinkoisella säällä on pieni etelänmatka. Valokylpy, jolla voi ladata valoa sisuksiinsa, jotta kestää talven pimeyden. Käännän vielä kasvoni aurinkoon päin. Kylmät kasvoni sulavat lämmössä. Aistin selkeästi kevään läsnäolon ja lupauksen talven takana.

http://www.mustionlinna.fi/fi/aktiviteetit/aktiviteetit/talvi

Kierrän vielä rivitaloalueen kautta. Siellä nököttää auringonpaisteessa samassa pensaassa talitiainen, pikkuvarpunen, viherpeippo ja punatulkku. Ja niiden yläpuolella ottaa aurinkokylpyjä räystäällä makaava mustarastas kuunnellen urpiaisten musisointia läheisissä koivuissa. Kotipihalla naakat ja varikset ovat nousseet korkealle puiden latvoihin imemään auringon lämpöä itseensä. Minä menen sisätiloihin ottamaan lämpöpatteri-, villasukka- ja kahvikuppikylpyjä.