Linnuista iloa harmaisiin päiviin

Lähdemme kaverini Jounin kanssa harmaiden päivien piristykseksi tallaamaan Kannelmäen polkuja ja ulkoiluttamaan kiikareitamme. Jouni kertoo, että viime vuoden lopulla Utössä on havaittu Suomen ensimmäinen ja Western Palearctic –alueen neljäs kettusirkku. Utöseen on siis riittänyt hetkeksi veneliikennettä bongarien rynnätessä ”hoitamaan” kokoelmiinsa tämän huippurariteetin. No, me tyydymme tänään ”Östern Gamlas” –alueen lintuvarantoihin. 

Taviokuurna koiras

Heti retken alussa Jounin tarkat korvat erottavat taviokuurnamaista ääntä jostain talojen katveesta. Pysähdymme kuuntelemaan. Parkkipaikalla pylvästelevä mies näkee kiikarivarustuksemme ja huikkaa meille, että rivitalojen sisäpihoilla on pyörinyt taviokuurnia. Ei kun siis sisäpihoja kiertelemään ja kuurnia etsimään. Parin pikkuvarpusen jälkeen löydämmekin kuurnat helposti. Ne ruokailevat puissa, jotka muistuttavat omenapuita, mutta niiden hedelmät ovat paljon omenia pienempiä. Valokuvailen aikani viiden kuurnan parvea ja jatkamme matkaa.

Taviokuurna naaras / nuori lintu

Mätäjoki on tulvinut ja virtaa vuolaana. Vanhempi nainen köpöttelee suksilla nuoskalla hangella. Hiihtämisen riemua ei ole näkyvissä. Närhi rääkäisee kuusikossa. Retken toinen käpytikka kiipeilee koivun rungolla. Pellon laitametsiköstä löydämme 9 keltasirkkua ja 5 tiklin parven. Toistakymmentä punatulkkua viheltelee koivujen latvassa. Palokärki lentää viljelypalstojen yli huutaen kry-kry-kry-lentöääntään. Hetken päästä se ilmoittaa kuuliaisesti kimeällä venytyksellään ”Black Woodpecker has landed”. Mätäjoen rantapajukot kuhisevat talitiaisia. ”Kyllä tuonne yksi peukaloinenkin voisi mahtua” toteaa Jouni, mutta tällaista Sendarin suopeutta emme osaksemme saa. Sen sijaan saamme lähietäisyydeltä ihastella toista pientä lintua, hippiäistä, sen napostellessa kuusenoksan kätköistä luomuruokaa. Lähestymme jo omaa ruokintaamme ja yritämme saada hippiäistä hieman teollisemman ruoan ääreen, mutta emme löydä yhteistä säveltä.

Punatulkku naaras ja koiras

Ruokinnalla ruokailemme mekin syömällä vettä ja leipää, teellä ja kinkulla boostattuna. Lisäksi eväänä on joulun yli kuin ihmeen kaupalla säilyneitä suklaakonvehteja. No linnut syövät sentään terveellisesti siemeniä ja rasvaa. Laskemme ruokinnalta noin 20 punatulkkua, noin 15 viherpeippoa ja 5 vihervarpusta. Tiaisia edustavat yksi kuusitiainen ja runsas seurue tali- ja sinitiaisia. Mustarastaat ovat tänään vähissä eikä peippoja näy lainkaan. Jo hieman hämärtäessä saapuu koiraspikkutikkakin paikalle rasvaamaan suupieliään.

Kuusitiainen

Laahustamme kohti kierroksemme loppua. Vielä havaitsemme hevostallilla 5 keltasirkkua. Ennen hyvästelyjä ihmettelemme ralli-Ladan huutavaa tyhjäkäyntiä ja kertaamme tulevia ”Keinumäen Siemenpojat” kuvioita. Tiedossa on ainakin KSP:n pikkujoulut (aina vasta joulun jälkeen, koska joulu on vain KSP-joulun harjoitelma) ja kevään Suuri Hankoretki Tornien Taistoineen. Lisäksi Jouni on bongannut Uunisaaressa kohtuuhintaisen mahdollisuuden saunaan, saunamakkaraan ja saunajuomaan. Ehkäpä tapaamme seuraavan kerran saunan lauteilla makkaranmaku suupielillä karehtien.