Koska on jo ensimmäinen kevätkuukausi,
päätin aloittaa lintujen kevätseurannan. Pohdin hetken, miten toteuttaisin
seurannan. Ajattelin, että kevät etenee niin nopeasti, että tilanne tulee
päivittää vähintäänkin kerran viikossa. Päätin myös, että seuranta tulee
toteuttaa mahdollisimman kevyesti, jotta sitä jaksaa jatkaa viikosta toiseen.
Jätin asian alitajuntani hellään huomaan ja
seuraavana aamuna heräsin tietoisena siitä, miten toteutan seurannan. Herään
kerran viikossa aamulla klo 6, teen aamutoimet ja ajan autolla klo 7:ksi Viikin
peltojen äärelle. Siellä kävelen muutaman sadan metrin matkan ja asettaudun
peltojen laidalle ladon viereen kuikuilemaan kevään lintutilannetta. Aikani
kuikuiltua jatkan matkaani töihin aamukahville.
Viikki klo 7:00 –
8:40. Tänään on pilvinen aamu, lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella
ja tuuli käy kohtalaisena kaakon puolelta. Kello on presiis 7, kun lähden vielä
hieman hämärissä löntystelemään autolta kohti Viikin peltojen reunaa. Outoa on
se, että yksikään lintu ei ole äänessä. Eikös nyt olekaan kevät? Ensimmäinen
lintu tupsahtaa näköpiiriini päiväkodin pihalla, kun hämärässä näen hämärääkin
pimeämmän otuksen istumassa kuusen oksalla. Tuijotamme toisiamme hetken
silmästä silmään, minä ja herra mustarastas.
Vähitellen ilmestyy tali- ja sinitiaisia ja
viherpeippoja, jopa äänen kanssa. Asettaudun ladon edustalle. Tuuli pääsee aika
ikävästi puhaltamaan. Ja näin keväällä se on kylmä. Hieman minua sentään
lämmittää tiklien laulu, joka kuuluu takaani harvapuisesta metsästä. Tiklien
sekaan istuu pari räkättirastasta. Tiklit eivät pidä vieraista ja kun räkätit
lähtevät lentämään poispäin, kaksi tikliä saattelee niitä ja antaa niille vielä
varmuuden vuoksi satikutia. Selvää reviirinpuolustusta. Hetken kuluttua kolmas
tikli saapuu sekoittamaan auvoista parisuhdetta.
Selailen kiikareillani pitkin
peltomaisemaa. Kaukana pellon toisella laidalla istuu pensaassa keskikokoinen lintu.
Mieleeni tulee yksi ehdokas linnun nimeksi, mutta koska lintu on kaukana,
varmistuksen saaminen määritykseen ei tahdo onnistua kiikareilla. Onneksi otin
myös kaukoputken mukaan. Sillä saan vahvistettua arveluni oikeaksi. Pensaassa
istuu isolepinkäinen, joka myös lapinharakka-nimellä tunnetaan. Tavallinen
talvivieras täällä. Vähän lähempänä pensaikossa istuskelee kaksi tavis-harakkaa.
Tiedän, että näillä pelloilla on nähty jo kiuruja
ja töyhtöhyyppiä, mutta löydän ”vain” jäisellä pellolla pomppivia
räkättirastaita. Niitä onkin kohtuullinen jengi koolla, peräti 80 jäsentä.
Varisjengi jää huomattavasti pienemmäksi, vain 30 värvättyä jäsentä. Kaukaa
koivunlatvasta peltojen keskeltä yhytän yhden keltasirkun.
Ainoiksi muuttolinnuiksi räkättien lisäksi
tänään jää neljä harmaalokkia, jotka keväistä auktoriteettia uhkuen purjehtivat
hohtavanvalkoisissa ja harmaissa asuissaan ylväästi peltojen yli. Kieltämättä
harmaalokkiaurat ovat alkukevään kohottava näky.
Kettu jolkottaa peltojen laidalla. Sen
harmaassa turkissa näkyy jo punaruskeaa vivahdetta. Pois lähtiessä joku
pellolla talsija pelästyttää sinisorsaparven lentoon Prisman viereisestä
lutakosta.
Havaitut
lintulajit: Mustarastas, Sinitiainen, Talitiainen, Viherpeippo, Varis,
Räkättirastas, Tikli, Harakka, Isolepinkäinen, Keltasirkku, Harmaalokki,
Varpunen, Sinisorsa. Yhteensä 13 lajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti