Minä ja mieleni

Aamulla minä havaitsen mieleni värinän. Se on levoton, sillä se haluaa, että minä selviydyn. Se piinaa minua omalla tietämällään tavalla: huolestumalla, huolehtimalla ja varautumalla kaikkeen mahdolliseen, pitämällä kehonikin pinkeänä ja valppaana.

Voi mieli poloinen, olet kuin lapsi, joka liian varhain ja kovin vähäisin keinoin on laitettu paljon vartijaksi. Mieli, voit olla levollinen, sillä minä otan aikuisen vastuuni. Sinut minä vapautan lentoon: ole kevyt ja täytä elämäni ilolla, uteliaisuudella ja kekseliäisyydellä. Totisuus ei sinua pue. Voit alkaa leikkiä nyt. Sen sinä osaat, villi lapseni.