Kon-Ari Diat!

Uups, fuk, hellurei ja hiiihaa! 6000 dia-kuvaa kannettu kellarin kätköistä makuuhuoneeseen, velipojalta saatu 1000 lisää. Katsottu 3000 kuvaa ja riivitty turhat pois. Projektorilamppu palanut, vaihdettu uusi, tehokkaampi. Savun hälvettyä vaihdettu toinen, pienempitehoinen. Katsottu 3000 kuvaa, riivitty turhat pois. Projektori hajonnut, vaihdettu uusi. Yritetty korjata rikkimennyttä, turhaan. Irtauduttu ruumiista. Katsottu loput 1000 kuvaa, riivitty turhat pois.

Yli 70 lipasta, a 100 diakuvaa

Hankittu osakkuus kimppaskanneriin, tutustuttu laitteeseen, asenneltu ohjelma, opeteltu sen sielunelämä, kirottu, valittu miljoonasta asetuksesta itselle sopivat, huokaistu. Tehty suunnitelma kuvausajankohdan tallentamiselle, tiedostojen nimeämiselle, kansioinnille ym. Rouskutettu 4700 kuvaa skannerilla tietokoneen levylle, ilta illan perään, pyyhitty hikeä, viikonloppu toisensa jälkeen, käyty kylmissä suihkuissa. Ajettu 4700 kuvaa kuvankäsittely- ja arkistointiohjelmaan, syöty paljon hiilihydraatteja, otettu backupit toiselle levylle. Juhlittu, juotu sihijuomaa. Mietitty elämän tarkoitusta.

7000 analogista kuvaa kehystettynä, menossa roskiin

Heitetty kaikki diat kolmea lukuun ottamatta roskiin. Annettu projektori, valkokangas, projektoripöytä ja kymmenen dialipasta tarvitsijoille. Yritetty turhaan lahjoittaa loppuja 60 dialipasta, lopulta heitetty roskiin. Palautettu skanneri seuraavalle digihemmolle, ei-käy-kateeksi-kohtalotoverille. Palattu kehoon. Huomattu: ”Kappas, kesä on tullut!”

Olo urakan jälkeen