Elämäni täyskäsi: peukku

Otin kynän käteen ja kirjasin ylös ohjeita itselleni. Millaisia ohjeita? No sellaisia, joihin huomioni kiinnittämällä elämäni olisi helpompaa ja nautinnollisempaa. Lista tiivistyi viiteen muistutukseen itselleni. Kuinka sitten muistaisin nämä muistutukset elämäni arjessa? Päätin liittää ne sormiini. Käsi minulla on aina mukanani. Kun katson kättäni, niin muistan myös ohjeet itselleni. Toivottavasti. Eli nyt seuraa viiden päivän blogiputki sormia. Ensimmäisenä tietysti peukku. Ja peukkuun liitetty muistutus.

Voi hyvin!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Peukalo

Tätä voi todella peukuttaa. Kun voin hyvin, kykenen myös auttamaan muita, jakamaan ja antamaan. Mieleeni muistuu lentoemon ohje matkustajille: ”Laita ensin happinaamari omille kasvoille, auta sitten muita.” Eihän tuota kirjaimellisesti kannata noudattaa – auttaa voi, vaikkei voisikaan hyvin – mutta pitkällä juoksulla ohje on toimiva.

Minulle hyvinvoinnin voi pelkistää kehon, mielen, tunteiden ja hengen tasapainoksi. Minulla mieli on ylikorostunut. Vähennän mielivaltaa hiljentymällä/meditoimalla, toimimalla ilman ajatuksia, katselemalla ympärilleni ilman ajatuksia. Henkisyys/hengellisyys on minulla muuten tasapainossa, mutta arjessa se usein unohtuu. Tunnepuolen olen vasta viimeisten vuosien aikana löytänyt maton alta. Elvytän sitä musiikilla, kirjoittamisella (runot), itkuleffoilla, eläytymällä. Kehollisuus on eniten lapsenkengissä. Lääkitykseni siihen on liikunta, toiminta, rentoutuminen, kehomeditaatio, koskettelu.

Huomenna kerron etusormeni tarinan.

Johdata minut kotiin

Sunnuntaiaamuna olet jo herännyt

ja istut pukeissa olohuoneen sohvalla.

Kömmin alasti viereesi täynnä aisteja.

Silitän kättäsi, reittäsi, kaulaasi, niskaasi.

Janoiset huuleni etsiytyvät huulillesi

ja suudelma sulattaa meidät yhteen.

Ja silloin tunnistan

kuinka rakkaus ei ole henkilökohtaista.

Älä ymmärrä väärin:

pidän sinusta paljon

mutta rakastan naista sisälläsi

sitä naisen mysteeriä

joka on niin erilainen kuin minä.

Elämä antaa meidät toisillemme lahjaksi

niin kauan kuin osaamme toisiamme rakastaa.

Free Stock Photos - foter.com

Tarvitsen sinussa avautuvaa naista,

jotta ymmärtäisin jotain,

mitä mies ei voi ymmärtää

ilman naisen johdatusta.

Tiedän, että nainen sinussa

johdattaa minut kotiin

varmemmin kuin luostari

tai pyhät pölyiset kirjat

tai omat ponnettomat yritykseni.

Free Stock Photos - foter.com

Nainen, pelkällä olemuksellasi

Sinä näytät minulle tien kotiin

ja se tie on Rakkauden tie.

Koukussa

Olen koukussa ja kiemurtelen kuin mato.

Hyi ollakaan, menin katsomaan euroviisuja,

niitä kauheita rallatuksia ja eurohumppia,

paitsi että niiden joukossa oli muutakin:

tunteella esitettyjä hienoja tulkintoja,

hauskanpitoa ja sitten tämä esitys,

joka saa minut kiemurtelemaan.

Mikä siinä on niin ihmeellistä?

Ei kovin erityinen kappale, mutta vangitseva.

No joo, ihan vetävä nainen esittämässä.

Mikä vartalo! Ja mikä asu!

Ja se katsoo suoraan kohti, viettelevästi,

siinä vartalonmyötäisessä mekossaan.

Ei, tässä on jotakin muutakin,

jotain selittämätöntä, alkukantaista.

Esitys jää verkkokalvoille, musiikki jää tykyttämään.

Minun on pakko katsoa video monta kertaa.

Esityksessä on jotain viehkeää, jotain vahvaa.

Siinä on imua. Siinä on kutsu.

Salaisuus liittyy naisen olemukseen

ja hänen liikkeisiin, kun hän alkaa keinua.

Hän kiemurtelee tiukassa mekossaan

ja minä kiemurtelen matona koukussa.

Hän ilmentää minulle naisen vetovoimaa.

Hän kutsuu minua miestä mukaansa juhliin,

joista en voi elävänä kieltäytyä.

Tai jos kieltäydyn olen kuoleman oma.

"Feel the heat

Take my hand

I trust your word

bring the fire

I dont care if it hurts

I have the future

on my tongue

Give me a kiss

Now I can see

the whole world is mine

I can touch and feel

So I feed you my love"

Ja minä maistoin veden

Kivinen muna. Kaunis, mutta eloton. Mikä tekee kivestä elävän? Kiven on on vierittävä mereen.

Ja meressä kivi tuntee veden kosteuden ja kokee aaltojen keinunnan. Se maistaa meren suolaisuuden. Kivi alkaa elää. Ja alkaa synnyttää uutta elämää. 

Ja vanha puu rannalla katsoi tätä kaikkea. Se iloitsi linnuista, jotka lensivät sen oksille laulamaan.

Tuli pimeitä aikoja. Usvaisia hetkiä. Jopa myrskyjä.

Elämä oli välillä tahmeaa. Henki roikkui seitin varassa. 

Ja aina aamulla rastas lauloi. Aamurastaan laulu on merkki toivosta. Ja elämä tarvitsee toivoa enemmän kuin mitään muuta.

Tarvitaan myös kallioon juurtuvaa vahvuutta. Ja taivaan sinistä keveyttä, vapautta. Molemmat ovat merkkejä luottamuksesta.

Ja kun on tovoa ja luottamusta, voidaan vallata maailman meret.

Ja tehdä vedestä vihdoin makeaa. Ja sitä vettä saa juoda.

Kolme kaverusta Krakovassa

Kolme kaverusta Krakovassa. Poikain kevätmatkalla. Matkakohteen valintaperusteena oli, että kukaan ei saanut olla paikassa aiemmin käynyt.

Krakovan vanha kaupunki. Kauniita rakennuksia, maailmansodista sortumatta selvinneitä. Iso keskustori, jonka ympärille touhu ja hyörintä keskittyy. Paljon kyyhkysiä, turisteja vielä enemmän.

Rakennusten yksityiskohdat kiehtoivat.

Puut olivat kukassa. Hellerajan ylittävät lämpötilat hellivät meitä. Veiksel-joki kutsui kävelemään rakentamattomille rannoilleen. Välillä saattoi levähtää laivaravintolassa.

Jokaisessa paratiissa on käärme. Tai sika. Tai vähintäänkin sikailija. Tässä sikailija on pelannut Heitä sikaa -peliä. Tulokseksi on tullut Sianselkä, 5 pistettä.

Puola on jalkapallomaa. Kaupungilla on oma joukkue Wisla Krakow. Tässä vastustajajoukkueen kannattajat ohjattiin illan otteluun turvallisesti poliisisaattueessa.

Vanhoille autoille oli keksitty uusiokäyttöä maalausalustana ja kukkapenkkinä.

Puola on vodkamaan lisäksi olutmaa. Jos kysyit siideriä, sait vastineeksi vinon hymyn ja ihmettelyn, mitäs se on. Löysimme yhden paikan, josta sidukkaakin irtosi. Paikka oli nimeltä Alchemy. Ilmeisesti siellä osattiin tehdä oluesta jalompia juomia.

Tässä tyylinäyte puolalaisesta keittiöstä. Zapiekanka on katukeittiöstä myytävä täytetty patonginpuolikas. Suosittu varsinkin kevyenä iltapalana oluen- ja vodkanjuonnin lomassa.

Kazimierz eli juutalaiskortteli on mainio kaupunginosa Krakovassa. Vähemmän turisteja ja enemmän paikallista väestöä kuin Vanhassa kaupungissa. Kuitenkin idyllinen ja täynnä kauniita vanhoja taloja, kujia ja aukioita. Ja ravintoloita.

Tässä esimerkki juutalaiskorttelin tunnelmallisesta pikkubaarista. Baarin pienuudesta huolimatta täällä soitettiin ihka aitoa elävää musiikkia. Sanomattakin on selvää, että vietimme kaikki illat mieluummin juutalaiskorttelissa kuin Vanhassa kaupungissa.

Krakovan lähistöltä löytyy myös nähtävyyksiä. Kävimme Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa sekä Wieliczkan suolakaivoksilla (kivat kohteet!). Ensimmäinen veti vakavaksi. Toinen oli hieman kevyempi tuttavuus, vaikka sielläkään eivät työolot aikojen saatossa ole olleet kovin kummoiset. Päivän aluksi kaivokseen menivät metaaninpolttajat tulikeppeineen. He ryömivät matalina ja räjäyttelivät pois tulikepeillään kaivoskuilujen yläosiin nousseen vaarallisen metaanikaasun. Suuri osa porukkaa loukkaantui veden liukastamissa suolaportaissa. Päivän päätteeksi oli satojen metrien syvyydestä kannettava vielä 35 kg:n suolasäkki maan pinnalle. Kaivos on ollut toiminnassa 1200-luvulta asti. Nyt luolissa ei enää räjäytellä, koska turistit voisivat olla vaarassa, mutta sieltä pumpataan edelleen suolapitoista vettä, josta suola erotetaan haihduttamalla. Yli miljoona turistia vierailee paikassa joka vuosi. Heitä varten luolia on "hienosteltu" mm. suolasta veistetyillä patsailla. Kuvassa kaivoksen iso kappeli, jossa on suolasta veistetty mm. Viimeinen ehtoollinen.

Lopuksi tunnustettakoon, että minä ja toinen kavereistani priorisoi päikkärit tärkeämmäksi kuin Leonardo da Vincin maalauksen, jollainen myös on nähtävissä Krakovassa Wavelin linnassa. Shame on we!

Remember!

  

Kolme miestä kävelee portista sisään

Auschwitz on tänään sininen taivas.

Tiiliset rakennukset rivissä kuin sotilaat

piikkilanka-aidan takana tavoittamaton vapaus.

Kenkien pohjat nuolleet portaat kuopille

kuin juutalaispojan posket ja kysyvät silmät.

Miksi pahuus saapui saappaissa ja rikkoi kylkiluut?

Miksi pahuus pysyi salassa ja hirtti aukioilla?

Miksi pahuuden annettiin kasvaa ja leikata hiukset?

Miksi pahuus yltyi tuleksi ja poltti tuhkaksi?

Kolme miestä kävelee sisään portista

Birkenau on tänään vihreä nurmi.

Puiset rakennukset poltettiin tulella ja häpeällä

vain rauniot ja savupiiput todistavat hiljaa.

Täällä päästettiin irti ihmisyyden musta aukko

ja sen nokea voi vielä haistaa ja kokea.

Muistolaattojen päälle aseteltu kiviä ja kirjoituksia:

”Anna valon loistaa pimeydessä sinulle”

Sortuneessa krematoriossa pystyssä puinen kyltti:

pojanpoika muistaa ja rakastaa sukulaisiaan.

Miksi joku selvisi ja toinen kaatui?

Vai selvisikö kukaan? Selvisikö jos

koiran haukunta palauttaa leiriin

saksan kieli saa vapisemaan

lastaan komentava isä säpsäyttää?

Auschwitz ja Birkenau, te elätte meissä.

Kolme miestä kävelee ulos portista

tuhoamisleiri on tänään leuto tuuli.

Ja tämä tuuli käy meidän läpi

ja herättää meissä toivon ja elämän.

Elä, elä! Anna elämän voittaa!

niin kuin se on voittanut pimeyden täälläkin

ja elää taivaan valoissa, vihreissä niityissä

todistaa puisessa kyltissä ja kivien sanoissa.