Sunnuntaiaamuna olet jo herännyt
ja istut pukeissa olohuoneen sohvalla.
Kömmin alasti viereesi täynnä aisteja.
Silitän kättäsi, reittäsi, kaulaasi,
niskaasi.
Janoiset huuleni etsiytyvät huulillesi
ja suudelma sulattaa meidät yhteen.
Ja silloin tunnistan
kuinka rakkaus ei ole henkilökohtaista.
Älä ymmärrä väärin:
pidän sinusta paljon
mutta rakastan naista sisälläsi
sitä naisen mysteeriä
joka on niin erilainen kuin minä.
Elämä antaa meidät toisillemme lahjaksi
niin kauan kuin osaamme toisiamme
rakastaa.
Tarvitsen sinussa avautuvaa naista,
jotta ymmärtäisin jotain,
mitä mies ei voi ymmärtää
ilman naisen johdatusta.
Tiedän, että nainen sinussa
johdattaa minut kotiin
varmemmin kuin luostari
tai pyhät pölyiset kirjat
tai omat ponnettomat yritykseni.
Nainen, pelkällä olemuksellasi
Sinä näytät minulle tien kotiin
ja se tie on Rakkauden tie.
*Applause*
VastaaPoistaHuih, kauniisti kirjoitat naisesta. Ilo lukea!
VastaaPoista