Elämäni täyskäsi: peukku

Otin kynän käteen ja kirjasin ylös ohjeita itselleni. Millaisia ohjeita? No sellaisia, joihin huomioni kiinnittämällä elämäni olisi helpompaa ja nautinnollisempaa. Lista tiivistyi viiteen muistutukseen itselleni. Kuinka sitten muistaisin nämä muistutukset elämäni arjessa? Päätin liittää ne sormiini. Käsi minulla on aina mukanani. Kun katson kättäni, niin muistan myös ohjeet itselleni. Toivottavasti. Eli nyt seuraa viiden päivän blogiputki sormia. Ensimmäisenä tietysti peukku. Ja peukkuun liitetty muistutus.

Voi hyvin!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Peukalo

Tätä voi todella peukuttaa. Kun voin hyvin, kykenen myös auttamaan muita, jakamaan ja antamaan. Mieleeni muistuu lentoemon ohje matkustajille: ”Laita ensin happinaamari omille kasvoille, auta sitten muita.” Eihän tuota kirjaimellisesti kannata noudattaa – auttaa voi, vaikkei voisikaan hyvin – mutta pitkällä juoksulla ohje on toimiva.

Minulle hyvinvoinnin voi pelkistää kehon, mielen, tunteiden ja hengen tasapainoksi. Minulla mieli on ylikorostunut. Vähennän mielivaltaa hiljentymällä/meditoimalla, toimimalla ilman ajatuksia, katselemalla ympärilleni ilman ajatuksia. Henkisyys/hengellisyys on minulla muuten tasapainossa, mutta arjessa se usein unohtuu. Tunnepuolen olen vasta viimeisten vuosien aikana löytänyt maton alta. Elvytän sitä musiikilla, kirjoittamisella (runot), itkuleffoilla, eläytymällä. Kehollisuus on eniten lapsenkengissä. Lääkitykseni siihen on liikunta, toiminta, rentoutuminen, kehomeditaatio, koskettelu.

Huomenna kerron etusormeni tarinan.