Kolme kaverusta Krakovassa

Kolme kaverusta Krakovassa. Poikain kevätmatkalla. Matkakohteen valintaperusteena oli, että kukaan ei saanut olla paikassa aiemmin käynyt.

Krakovan vanha kaupunki. Kauniita rakennuksia, maailmansodista sortumatta selvinneitä. Iso keskustori, jonka ympärille touhu ja hyörintä keskittyy. Paljon kyyhkysiä, turisteja vielä enemmän.

Rakennusten yksityiskohdat kiehtoivat.

Puut olivat kukassa. Hellerajan ylittävät lämpötilat hellivät meitä. Veiksel-joki kutsui kävelemään rakentamattomille rannoilleen. Välillä saattoi levähtää laivaravintolassa.

Jokaisessa paratiissa on käärme. Tai sika. Tai vähintäänkin sikailija. Tässä sikailija on pelannut Heitä sikaa -peliä. Tulokseksi on tullut Sianselkä, 5 pistettä.

Puola on jalkapallomaa. Kaupungilla on oma joukkue Wisla Krakow. Tässä vastustajajoukkueen kannattajat ohjattiin illan otteluun turvallisesti poliisisaattueessa.

Vanhoille autoille oli keksitty uusiokäyttöä maalausalustana ja kukkapenkkinä.

Puola on vodkamaan lisäksi olutmaa. Jos kysyit siideriä, sait vastineeksi vinon hymyn ja ihmettelyn, mitäs se on. Löysimme yhden paikan, josta sidukkaakin irtosi. Paikka oli nimeltä Alchemy. Ilmeisesti siellä osattiin tehdä oluesta jalompia juomia.

Tässä tyylinäyte puolalaisesta keittiöstä. Zapiekanka on katukeittiöstä myytävä täytetty patonginpuolikas. Suosittu varsinkin kevyenä iltapalana oluen- ja vodkanjuonnin lomassa.

Kazimierz eli juutalaiskortteli on mainio kaupunginosa Krakovassa. Vähemmän turisteja ja enemmän paikallista väestöä kuin Vanhassa kaupungissa. Kuitenkin idyllinen ja täynnä kauniita vanhoja taloja, kujia ja aukioita. Ja ravintoloita.

Tässä esimerkki juutalaiskorttelin tunnelmallisesta pikkubaarista. Baarin pienuudesta huolimatta täällä soitettiin ihka aitoa elävää musiikkia. Sanomattakin on selvää, että vietimme kaikki illat mieluummin juutalaiskorttelissa kuin Vanhassa kaupungissa.

Krakovan lähistöltä löytyy myös nähtävyyksiä. Kävimme Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa sekä Wieliczkan suolakaivoksilla (kivat kohteet!). Ensimmäinen veti vakavaksi. Toinen oli hieman kevyempi tuttavuus, vaikka sielläkään eivät työolot aikojen saatossa ole olleet kovin kummoiset. Päivän aluksi kaivokseen menivät metaaninpolttajat tulikeppeineen. He ryömivät matalina ja räjäyttelivät pois tulikepeillään kaivoskuilujen yläosiin nousseen vaarallisen metaanikaasun. Suuri osa porukkaa loukkaantui veden liukastamissa suolaportaissa. Päivän päätteeksi oli satojen metrien syvyydestä kannettava vielä 35 kg:n suolasäkki maan pinnalle. Kaivos on ollut toiminnassa 1200-luvulta asti. Nyt luolissa ei enää räjäytellä, koska turistit voisivat olla vaarassa, mutta sieltä pumpataan edelleen suolapitoista vettä, josta suola erotetaan haihduttamalla. Yli miljoona turistia vierailee paikassa joka vuosi. Heitä varten luolia on "hienosteltu" mm. suolasta veistetyillä patsailla. Kuvassa kaivoksen iso kappeli, jossa on suolasta veistetty mm. Viimeinen ehtoollinen.

Lopuksi tunnustettakoon, että minä ja toinen kavereistani priorisoi päikkärit tärkeämmäksi kuin Leonardo da Vincin maalauksen, jollainen myös on nähtävissä Krakovassa Wavelin linnassa. Shame on we!