Kesä 2016 - Itä

Aamuisin olen pihalla. Istun keinussa ja kuuntelen haarapääskyjen liverrystä. Kirjoitan päivän runon. Vaimoni tepsuttelee jossain vaiheessa seurakseni. Juomme aamukahvit ja katselemme päivän alkamista.

Pojan herättyä elämä vilkastuu. Heitämme keihästä. Maatilan iso piha riittää siihen hyvin. Heitän 30 m ja hän 40 m. Tekniikkalaji. Paremmin pärjään mölkyssä. Ruisrääkkä raksuttaa kesantopellolla keittokatoksen takana.

Käymme kävelyllä päivittäin. Hyttyset ja kärpäset pitävät meille seuraa. Paarmoja on vielä vähän. Viime vuonna niitä oli paniikiksi asti. Uidessa sai koko ajan sukeltaa. Ei tänä kesänä. Mutta vesi on kylmää. Härkälinnut mylvivät järvellä.

Vesi on herkässä. Monena päivänä on sadekuuroja. Kuurojen jälkeen sateenkaaret kuvittavat taivasta. Ukkosia ei satu aivan kohdalle. Kiertävät meitä.

Ruokailu täällä on vaivatonta. Perunoita, lihaa, salaattia. Keittokatos on mainio. Voi grillata kaasulla tai sytyttää kunnon roihut. Kerran menemme merta edemmäs kalaan: Mikkeliin syömään ja tervehtimään veljen perhettä. Ja jälkiruoaksi tietysti lörtsyt torilta.

Toiseksi viikoksi vaihdamme maisemaa. Menemme ystäviemme mökille. Elämä täällä on sosiaalisempaa. Yhdessä on kiva tehdä mökkiaskareita.

Urheilemme. Käymme muutaman kerran heittämässä frisbeegolfia Rantasalmen radalla. Toisen perheen nuorimmainen poika on ilmoittautunut avoimiin yleisurheilukilpailuihin Kerimäellä. Me muut saamme siis penkkiurheilla ja kannustaa. Poika heittää hopealle.

Katselemme nähtävyyksiä. Rantasalmelta löydämme Pekka Lipposen patsaan. Ja taajaman ulkopuolelta näkötornin, josta ei tosin näe taajamaan. Ja totta kai katsastamme Rantasalmen kirkon.

Saunomme ja uimme. Joinakin päivinä sauna tuntuu olevan lämmin koko päivän. Nautimme siis myös aamusaunomisen ilosta. Yleensä tällä porukalla rikomme jotain (miesporukka). Niin nytkin. Kun nousen vedestä laiturille, niin koko laituri romahtaa. Olenko syönyt liikaa? No, nauramme ja heitämme toisen perheen isän kanssa totutusti yläfemmat. Ja koko ”moka” on unohdettu. Putsis Clean. Forgotten. Toki korjaamme laiturin entistä paremmaksi. Tällä matkalla myös naiset saavat aikaan jonkun yläfemmamokan. Mutta tietenkään emme muista, mistä syystä. Unohdettu.

Sienestämme ja marjastamme. Toisen perheen äiti tunnistaa sienet. Tänä kesänä niitä on runsaasti. Saamme kanttarellejä ja tatteja. Siis kanttarelli- ja tattikastiketta. Ja reilusti mustikoita. Viimeisenä aamuna käyn vielä hakemassa yhden ämpärillisen kotiin vietäväksi.

Kaksi viikkoa kuluu nopeasti. Mökkeily on ihanaa. Ei informaatioähkyä. Ei liikaa velvotteita. Peruselämää.

Kesä 2016 - Etelä

Ensimmäinen Mythos vetää suun hymyyn. Mikäs on istuskella tavernassa keskellä iltapäivää. Syödä hyvää kreetalaista ruokaa. Takuulämmössä. Jo neljäs kerta täällä tutussa leppoisassa seurassa. Elämä on souvlakia! Jamas!

Tälläkin kertaa olemme valinneet kodiksemme mainion tukikohdan, ylhäällä rinteessä sijaitsevan huvilan. Merinäköalalla. Ja jos ei helteessä jaksa raahautua mereen, voi pulahtaa uima-altaaseen. Isäntä on laittanut tarjolle kreikkalaista valkoviiniä. Odottelemme, että emäntä leipoo meille kakun. Aina sellainen on tullut, miksipä ei nytkin. Nam nam!

Lähes päivittäin käymme meren äärellä. Joinakin päivinä tuulee kovaa. Silloin on hieno heittäytyä aaltojen heiteltäväksi. Vain keinua. Kuin korkki. Toisinaan kaivan snorkkelin esiin ja katson maailmaa pintaa syvemmältä. En löydä Nemoa, mutta paljon hienoja kaloja, joita ei Helsingin Mätäjoessa uiskentele. Löydän myös ravun.

Syömme joka päivä ainakin yhden aterian jossakin tavernassa, monesti kaksikin kertaa. Meille alkaa muodostua suosikkipaikkoja. Tarjoilijatkin tulevat tutuiksi. Suosimme rannalla olevia ravintoloita.

Kerran lähdemme juna-ajelulle. Tutustumme paikalliseen oliiviöljytehtaaseen. En osta öljyä, mutta oliivia kuitenkin: puisen oliivipuusta tehdyn  lastan. Ajamme läpi komean kanjonin. Tien reunoilla makailee vuohia. Saavumme vuorten keskellä olevaan kylään. Siellä vietämme hetken siestaa. Tutustumme sotamuseoon. Eli pari tykkiä on esillä. Ja sitten samaa tietä takaisin. Paikallinen Esa Keskinen myy hedelmiä ja juomista keskellä ei-mitään.

Iltaisin istuskelemme huvilan patiolla. Tai katsomme EM-jalkapalloa (kesäkuu). Tai pelaamme mölkkyä. Ennen matkaa teimme diilin: toinen perhe tuo heittokapulan ja palikat 1-6 ja toinen palikat 7-12. Elämme monta huikeaa hetkeä. Kylläpä yhteen mölkkypeliin mahtuu paljon dramatiikkaa!

Kyllä tämä on hyvä paikka irtautua. Ja lomalla maailmaa katsoo aivan uusien lasien läpi!

Kaarelanjoella - 18.9.2016

Mielenkiintoista miten ihmisen sisäinen kello toimii. En ole laittanut kelloa soimaan, mutta ajattelin nukkumaan käydessä, että voisin herätä kello kuusi. Ja kun aamulla aukaisen silmäni, kello on tasan 6:00. Koko kesän tauon jälkeen ryhdistäydyn ja lähden katsastamaan Kaarelan lintutilannetta.

Alkumatkasta lintuja on vähän. Hieman piristystä aiheuttaa ohi sujahtava varpushaukka, jota räkättirastaat kiivaasti ahdistelevat. Kannelmäen asemalla näen ilmeisesti saman haukan. Nyt sitä ahdistelevat naakat ja varis. Ei ole helppoa haukan elämä.

Metsässä kielot ovat ruskistuneet. Välillä näkyy myös värikkäämpää ruskaa. Aamulla keho ei ole ihan vetreimmillään. Viime kuussa kävin Spotifyssä läpi koko Juha Tapion tuotannon. Pidän hänen sanoituksistaan. Tänään päässäni on soinut Juha Tapion korvamato, jonka sanat ovat poikkeuksellisesti Edu Kettusen käsialaa. Ne sopivat tähän aamuun:

Eletyt päivät tuntuu

mut kipu on köykäinen kosketus vain

Terassin lyhtyä kiertävä koi

Kipua on, mut ei tuskaa

eletyn elämän kolhuja vain

Jotakin totta ja voimaakin

Sydän on ehjä kuitenkin

Saavun viljelypalstoille, jossa auringonkukat säteilevät aamuauringon valossa. Kuusi fasaania käyskentelee istutusten lomassa. Linnuilla näyttää olevan vielä kastetta nokanpäässä. Täällä metsänreunassa on paljon hysyjä (hysy=hyönteisyöjä), mm. runsaasti pajulintuja ja tiltaltteja. Yksi pajulinnuista vetäisee kertaalleen särisevän syyslaulusäkeen. Puissa kuhisee myös kerttuja: hernekerttu ja kaksi mustapääkerttua osuu kiikareihin. Kaksi palleroista rautiaista istuskelee auringon lämmössä. Ovat ohimoilta harmaantuneet, kuten niiden katselijakin.

Palstoilla on liikkeellä myös muita tipujen katselijoita. Juttelen lyhyesti peräti kolmen eri porukan kanssa, kaksi porukkaa tosin on yksimiehisiä. Kuulen heiltä, että palstan pohjoispäässä on kaksi nokkavarpusta, kuulemma vakiopaikalla. Löydän ne helposti. Ovat syömässä tuomenmarjoja. No nyt minäkin tiedän uuden vakipaikan nokkanisseille.

Lammella uiskentelee sinisorsien lisäksi muutama tukkasotka, yksi tavi ja kaksi liejukanaa. Yksinäinen kanadanhanhi lentää yli. Ihmettelen hiukan, kuinka sinisorsat vielä parittelevat. Kaksi pariskuntaa on täydessä touhussa. Kait se on luonnollista, kyllähän me ihmisetkin…Nurmikolta löytyy pensastasku ja pusikosta viiden mustapääkertun parvi. Kuuntelen koiranomistajien keskustelua. Vaikka kello on vasta yhdeksän, molemmat omistajat ovat jo toisella lenkillä koiriensa kanssa. Toinen puhuu kello viiden lenkistä…

Hevostallin nurmikolla pidän ruokatauon. Vaimoni soittaa ja sanoo tulevansa ”yllätysvierailulle”. En ole ehtinyt syödä eväitäni loppuun kun hän jo ilmestyy näköpiiriini. Ihmettelen miten hän on pukeutunut niin oudosti, kunnes tajuan, että hänellä on minun punainen huppari päällään. Juha Tapion korvamatobiisistä tähän tilanteeseen sopii kohta:

Ja kun sä vain istut viereen mun,

siin on jotain niin oikeaa

Valoa aamun valkeaa,

maata kantavaa

Ja aamun valossa lentävät valkoposkihanhet välkkyvin siivin. Niitä on tänään ollut paljon liikkeellä. Taivaalla liitää ja kaartelee yksi varpushaukka, yksi piekana, yksi hiirihaukka ja yksi, josta en saa selvää onko se hiirihaukka vai piekana. Neljäkymmentä kottaraista lentää yli. Ja kohta vielä kolmekymmentä lisää.

Kuljemme linturuokintamme läpi. Mäyrä tai kettu on kaivanut rinteessä. Kuinka hienoa hiekka tässä kohtaa onkaan. Ruokinnalla ei ole lintuja, mutta yksi lastenvaunun romu on ilmestynyt. Laitan takaisin paikalleen ruokintapöntön maahan pudonneen kannen. Metsiköstä räpsähtää lentoon lehtokurppa. Käymme vielä katsomassa vanhan puutarhapalstamme. Valitettavasti se on päästetty kesannolle. Mutta toisilla palstoilla on asiat paremmin. Bongaamme mm. valtavan kurpitsan.

Vaimo suuntaa kotiin, minä jään vielä hetkeksi nauttimaan jo kovin lämpimäksi käyneestä säästä. Istahdan lepäämään. On kuuma ja janottaa. Juon janooni kuumaa vettä termospullosta. Ei ihan paras janojuomaksi. Katselen lähipuissa hyppiviä hysyjä. Pihlajassa ruokailee pari mustarastasta. Naarasrastas nielaisee perä jälkeen kymmenkunta marjaa. Kokoon suhteutettuna tuo on sama kuin minä nielaisisin kymmenen tomaattia. Kokonaisina. Pieni vihervarpusparvi kaivaa lepän kävyistä siemeniä. Vielä lentää muutama perhonenkin: neitoperhonen ja muutama valkoinen. Metsän laidassa kopteroi edestakaisin sudenkorento. Sen etuosa on vihreä ja takaosa sininen. Mmmm, kovin lämmintä ja vielä kesäistä. Ja sitten ilmestyy taivaalle 35:n sepelkyyhkyn tiivis muuttoparvi. Lentävät lounaaseen. Syksyn merkki.

Havaitut lintulajit: talitiainen, räkättirastas, varpushaukka, harakka, naakka, varis, västäräkki, pulu, varpunen, sinitiainen, punarinta, mustarastas, sepelkyyhky, valkoposkihanhi, sinisorsa, pajulintu, pikkuvarpunen, kanadanhanhi, peippo, fasaani, mustapääkerttu, hernekerttu, tiltaltti, vihervarpunen, rautiainen, nokkavarpunen, niittykirvinen, pensastasku, tukkasotka, liejukana, tavi, punakylkirastas, kottarainen, piekana, hiirihaukka, närhi, viherpeippo, lehtokurppa. Yhteensä 38 lajia.

Kuukkelin lumo

Kiire kuristuu puusta roikkuvaan naavaan

kuin aave lennähdät aukion yli

Tulet lähelle, noitalintu, korpinärhi

sinä kuolleen metsämiehen sielu

Hämyssä hohdat kelopuun harmautta

valossa sulkasi ovat loistavaa kultaa

Kuka olet, mistä tulet, minne menet

katselet minua kuin outoa pää kallellaan

Sormeni ojentuvat antavaksi viuhkaksi

ja sinä otat lahjani heti vastaan

Kyntesi nipistävät minuun elävän jäljen

lumoudun, olet avoin ja salaperäinen

Ja äkkiä olet poissa, tyhjyys huutaa

kysymys jää kaikumaan kairojen syvyyksiin

Voiko sama käsi koskettaa kuukkelia ja kaarevaa kaulaa

onko kesyys kuolettanut meidät pökkelöiksi

Voinko minä kohdata erämaassa lapsen

ampua holhoojat ja antautua villin saaliiksi

Osaanko vielä kuiskata yhteyden auki

löytää metsästä polun pyhälle puulle

Kesäruno 8

Puuhastelin omiani

- pelkäsin maailmaa

Osallistuin, huomasin:

ei pelättävää

Nyt puuhastelen omiani