Aamuisin olen pihalla. Istun keinussa ja
kuuntelen haarapääskyjen liverrystä. Kirjoitan päivän runon. Vaimoni
tepsuttelee jossain vaiheessa seurakseni. Juomme aamukahvit ja katselemme
päivän alkamista.
Pojan herättyä elämä vilkastuu. Heitämme
keihästä. Maatilan iso piha riittää siihen hyvin. Heitän 30 m ja hän 40 m.
Tekniikkalaji. Paremmin pärjään mölkyssä. Ruisrääkkä raksuttaa kesantopellolla keittokatoksen
takana.
Käymme kävelyllä päivittäin. Hyttyset ja
kärpäset pitävät meille seuraa. Paarmoja on vielä vähän. Viime vuonna niitä oli
paniikiksi asti. Uidessa sai koko ajan sukeltaa. Ei tänä kesänä. Mutta vesi on
kylmää. Härkälinnut mylvivät järvellä.
Vesi on herkässä. Monena päivänä on
sadekuuroja. Kuurojen jälkeen sateenkaaret kuvittavat taivasta. Ukkosia ei satu
aivan kohdalle. Kiertävät meitä.
Ruokailu täällä on vaivatonta. Perunoita,
lihaa, salaattia. Keittokatos on mainio. Voi grillata kaasulla tai sytyttää
kunnon roihut. Kerran menemme merta edemmäs kalaan: Mikkeliin syömään ja tervehtimään
veljen perhettä. Ja jälkiruoaksi tietysti lörtsyt torilta.
Toiseksi viikoksi vaihdamme maisemaa. Menemme
ystäviemme mökille. Elämä täällä on sosiaalisempaa. Yhdessä on kiva tehdä
mökkiaskareita.
Urheilemme. Käymme muutaman kerran heittämässä
frisbeegolfia Rantasalmen radalla. Toisen perheen nuorimmainen poika on
ilmoittautunut avoimiin yleisurheilukilpailuihin Kerimäellä. Me muut saamme
siis penkkiurheilla ja kannustaa. Poika heittää hopealle.
Katselemme nähtävyyksiä. Rantasalmelta löydämme
Pekka Lipposen patsaan. Ja taajaman ulkopuolelta näkötornin, josta ei tosin näe
taajamaan. Ja totta kai katsastamme Rantasalmen kirkon.
Saunomme ja uimme. Joinakin päivinä sauna
tuntuu olevan lämmin koko päivän. Nautimme siis myös aamusaunomisen ilosta.
Yleensä tällä porukalla rikomme jotain (miesporukka). Niin nytkin. Kun nousen
vedestä laiturille, niin koko laituri romahtaa. Olenko syönyt liikaa? No,
nauramme ja heitämme toisen perheen isän kanssa totutusti yläfemmat. Ja koko
”moka” on unohdettu. Putsis Clean. Forgotten. Toki korjaamme laiturin entistä
paremmaksi. Tällä matkalla myös naiset saavat aikaan jonkun yläfemmamokan.
Mutta tietenkään emme muista, mistä syystä. Unohdettu.
Sienestämme ja marjastamme. Toisen perheen äiti
tunnistaa sienet. Tänä kesänä niitä on runsaasti. Saamme kanttarellejä ja
tatteja. Siis kanttarelli- ja tattikastiketta. Ja reilusti mustikoita.
Viimeisenä aamuna käyn vielä hakemassa yhden ämpärillisen kotiin vietäväksi.
Kaksi viikkoa kuluu nopeasti. Mökkeily on
ihanaa. Ei informaatioähkyä. Ei liikaa velvotteita. Peruselämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti