Mielenkiintoista miten
ihmisen sisäinen kello toimii. En ole laittanut kelloa soimaan, mutta ajattelin
nukkumaan käydessä, että voisin herätä kello kuusi. Ja kun aamulla aukaisen
silmäni, kello on tasan 6:00. Koko kesän tauon jälkeen ryhdistäydyn ja lähden
katsastamaan Kaarelan lintutilannetta.
Alkumatkasta lintuja on
vähän. Hieman piristystä aiheuttaa ohi sujahtava varpushaukka, jota
räkättirastaat kiivaasti ahdistelevat. Kannelmäen asemalla näen ilmeisesti
saman haukan. Nyt sitä ahdistelevat naakat ja varis. Ei ole helppoa haukan
elämä.
Metsässä kielot ovat
ruskistuneet. Välillä näkyy myös värikkäämpää ruskaa. Aamulla keho ei ole ihan
vetreimmillään. Viime kuussa kävin Spotifyssä läpi koko Juha Tapion tuotannon.
Pidän hänen sanoituksistaan. Tänään päässäni on soinut Juha Tapion korvamato, jonka
sanat ovat poikkeuksellisesti Edu Kettusen käsialaa. Ne sopivat tähän aamuun:
Eletyt
päivät tuntuu
mut
kipu on köykäinen kosketus vain
Terassin
lyhtyä kiertävä koi
Kipua
on, mut ei tuskaa
eletyn
elämän kolhuja vain
Jotakin
totta ja voimaakin
Sydän
on ehjä kuitenkin
Saavun viljelypalstoille, jossa
auringonkukat säteilevät aamuauringon valossa. Kuusi fasaania käyskentelee
istutusten lomassa. Linnuilla näyttää olevan vielä kastetta nokanpäässä. Täällä
metsänreunassa on paljon hysyjä (hysy=hyönteisyöjä), mm. runsaasti pajulintuja
ja tiltaltteja. Yksi pajulinnuista vetäisee kertaalleen särisevän
syyslaulusäkeen. Puissa kuhisee myös kerttuja: hernekerttu ja kaksi
mustapääkerttua osuu kiikareihin. Kaksi palleroista rautiaista istuskelee
auringon lämmössä. Ovat ohimoilta harmaantuneet, kuten niiden katselijakin.
Palstoilla on liikkeellä myös
muita tipujen katselijoita. Juttelen lyhyesti peräti kolmen eri porukan kanssa,
kaksi porukkaa tosin on yksimiehisiä. Kuulen heiltä, että palstan pohjoispäässä
on kaksi nokkavarpusta, kuulemma vakiopaikalla. Löydän ne helposti. Ovat
syömässä tuomenmarjoja. No nyt minäkin tiedän uuden vakipaikan nokkanisseille.
Lammella uiskentelee sinisorsien
lisäksi muutama tukkasotka, yksi tavi ja kaksi liejukanaa. Yksinäinen
kanadanhanhi lentää yli. Ihmettelen hiukan, kuinka sinisorsat vielä parittelevat.
Kaksi pariskuntaa on täydessä touhussa. Kait se on luonnollista, kyllähän me
ihmisetkin…Nurmikolta löytyy pensastasku ja pusikosta viiden mustapääkertun
parvi. Kuuntelen koiranomistajien keskustelua. Vaikka kello on vasta yhdeksän,
molemmat omistajat ovat jo toisella lenkillä koiriensa kanssa. Toinen puhuu
kello viiden lenkistä…
Hevostallin nurmikolla pidän
ruokatauon. Vaimoni soittaa ja sanoo tulevansa ”yllätysvierailulle”. En ole
ehtinyt syödä eväitäni loppuun kun hän jo ilmestyy näköpiiriini. Ihmettelen
miten hän on pukeutunut niin oudosti, kunnes tajuan, että hänellä on minun punainen
huppari päällään. Juha Tapion korvamatobiisistä tähän tilanteeseen sopii kohta:
Ja
kun sä vain istut viereen mun,
siin
on jotain niin oikeaa
Valoa
aamun valkeaa,
maata
kantavaa
Ja aamun valossa lentävät
valkoposkihanhet välkkyvin siivin. Niitä on tänään ollut paljon liikkeellä. Taivaalla
liitää ja kaartelee yksi varpushaukka, yksi piekana, yksi hiirihaukka ja yksi,
josta en saa selvää onko se hiirihaukka vai piekana. Neljäkymmentä kottaraista
lentää yli. Ja kohta vielä kolmekymmentä lisää.
Kuljemme linturuokintamme
läpi. Mäyrä tai kettu on kaivanut rinteessä. Kuinka hienoa hiekka tässä kohtaa
onkaan. Ruokinnalla ei ole lintuja, mutta yksi lastenvaunun romu on ilmestynyt.
Laitan takaisin paikalleen ruokintapöntön maahan pudonneen kannen. Metsiköstä
räpsähtää lentoon lehtokurppa. Käymme vielä katsomassa vanhan puutarhapalstamme.
Valitettavasti se on päästetty kesannolle. Mutta toisilla palstoilla on asiat
paremmin. Bongaamme mm. valtavan kurpitsan.
Vaimo suuntaa kotiin, minä
jään vielä hetkeksi nauttimaan jo kovin lämpimäksi käyneestä säästä. Istahdan
lepäämään. On kuuma ja janottaa. Juon janooni kuumaa vettä termospullosta. Ei
ihan paras janojuomaksi. Katselen lähipuissa hyppiviä hysyjä. Pihlajassa
ruokailee pari mustarastasta. Naarasrastas nielaisee perä jälkeen kymmenkunta
marjaa. Kokoon suhteutettuna tuo on sama kuin minä nielaisisin kymmenen
tomaattia. Kokonaisina. Pieni vihervarpusparvi kaivaa lepän kävyistä siemeniä.
Vielä lentää muutama perhonenkin: neitoperhonen ja muutama valkoinen. Metsän
laidassa kopteroi edestakaisin sudenkorento. Sen etuosa on vihreä ja takaosa
sininen. Mmmm, kovin lämmintä ja vielä kesäistä. Ja sitten ilmestyy taivaalle 35:n
sepelkyyhkyn tiivis muuttoparvi. Lentävät lounaaseen. Syksyn merkki.
Havaitut lintulajit:
talitiainen, räkättirastas, varpushaukka, harakka, naakka, varis, västäräkki,
pulu, varpunen, sinitiainen, punarinta, mustarastas, sepelkyyhky,
valkoposkihanhi, sinisorsa, pajulintu, pikkuvarpunen, kanadanhanhi, peippo,
fasaani, mustapääkerttu, hernekerttu, tiltaltti, vihervarpunen, rautiainen,
nokkavarpunen, niittykirvinen, pensastasku, tukkasotka, liejukana, tavi,
punakylkirastas, kottarainen, piekana, hiirihaukka, närhi, viherpeippo,
lehtokurppa. Yhteensä 38 lajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti