Ensimmäinen Mythos vetää suun hymyyn. Mikäs
on istuskella tavernassa keskellä iltapäivää. Syödä hyvää kreetalaista ruokaa.
Takuulämmössä. Jo neljäs kerta täällä tutussa leppoisassa seurassa. Elämä on
souvlakia! Jamas!
Tälläkin kertaa olemme valinneet kodiksemme
mainion tukikohdan, ylhäällä rinteessä sijaitsevan huvilan. Merinäköalalla. Ja
jos ei helteessä jaksa raahautua mereen, voi pulahtaa uima-altaaseen. Isäntä on
laittanut tarjolle kreikkalaista valkoviiniä. Odottelemme, että emäntä leipoo
meille kakun. Aina sellainen on tullut, miksipä ei nytkin. Nam nam!
Lähes päivittäin käymme meren äärellä.
Joinakin päivinä tuulee kovaa. Silloin on hieno heittäytyä aaltojen
heiteltäväksi. Vain keinua. Kuin korkki. Toisinaan kaivan snorkkelin esiin ja
katson maailmaa pintaa syvemmältä. En löydä Nemoa, mutta paljon hienoja kaloja,
joita ei Helsingin Mätäjoessa uiskentele. Löydän myös ravun.
Syömme joka päivä ainakin yhden aterian
jossakin tavernassa, monesti kaksikin kertaa. Meille alkaa muodostua
suosikkipaikkoja. Tarjoilijatkin tulevat tutuiksi. Suosimme rannalla olevia
ravintoloita.
Kerran lähdemme juna-ajelulle. Tutustumme
paikalliseen oliiviöljytehtaaseen. En osta öljyä, mutta oliivia kuitenkin: puisen
oliivipuusta tehdyn lastan. Ajamme läpi
komean kanjonin. Tien reunoilla makailee vuohia. Saavumme vuorten keskellä
olevaan kylään. Siellä vietämme hetken siestaa. Tutustumme sotamuseoon. Eli
pari tykkiä on esillä. Ja sitten samaa tietä takaisin. Paikallinen Esa Keskinen
myy hedelmiä ja juomista keskellä ei-mitään.
Iltaisin istuskelemme huvilan patiolla. Tai
katsomme EM-jalkapalloa (kesäkuu). Tai pelaamme mölkkyä. Ennen matkaa teimme
diilin: toinen perhe tuo heittokapulan ja palikat 1-6 ja toinen palikat 7-12. Elämme
monta huikeaa hetkeä. Kylläpä yhteen mölkkypeliin mahtuu paljon dramatiikkaa!
Kyllä tämä on hyvä paikka irtautua. Ja
lomalla maailmaa katsoo aivan uusien lasien läpi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti