Kesä 2016 - Länsi

Turku. Mitä sanoisin siitä? Ainakin se on tavallaan uusi tuttavuus. Olen ollut ohikulkumatkalla tai Ruisrockissa kaupungista syrjässä tai vaimon sukulaisia moikkaamassa. Koskaan en ole varsinaisesti ollut Turussa. Viettämässä aikaa. Nyt seurustelemme Turun kanssa kaksi päivää – vaimoni ja minä.

Kun aamulla lähdemme Hesasta, niin aurinko paistaa ja lämpötila heiluu parinkymmenen asteen hujakoilla. Kun olemme puolivälissä Turkua, alkaa sataa kaatamalla ja lämpötila putoaa kymmeneen asteeseen. Mitä hittoa! Alkaako Turku vaikuttaa näin?

No, sää helpottaa ja Turussakin on ihan lämmintä eikä sateesta tietoakaan. Majoitumme hotelliin ja alamme etsiä ruokapaikkaa. Käymme ensin torilla. Siellä on myynnissä mustikkaa melko edulliseen hintaan. Kysymme, onko kauppias huomenna paikalla, kun ei viitsi marjoja hotellihuoneeseenkaan viedä. Hän sanoo, että todennäköisesti ei ole, koska huomiseksi on luvattu sadetta. No, ei mahda mitään!

Ajaudumme joen varteen, mihin on tehty pitkä kävelykatu. Hieno juttu! On ilo kävellä joen rantaa, joka on täynnä ravintoloita ja kahviloita, välissä joku museokin. Vierailemme mm. apteekkimuseossa ja ihmettelemme valtavaa muinaista iilimatoa. Kahvit juomme 1700-luvun kahvilassa. Kahvi on hieman tuoreempaa.   

Tavoitteemme on Turun linna, jonne on muutaman kilometrin matka. Välillä meinaa usko loppua ja kysymme ohikulkijoilta, onko vielä pitkälti käveltävää. Ei, tuossahan se on ihan vieressä. Varmuuden vuoksi lepäilemme hetken Forum Marinumissa ison Päivänkakkaran varjossa. Lopulta pääsemme Turun linnaan todetaksemme vain, että paikka on suljettu. No, etupihalle pääsee kuitenkin.

Kävelemme pois Kakolanmäen kautta. Ihastelemme entistä vankilakompleksia, missä mm. huijari Pertti Ylermi ”Kreivi” Lindgren on istunut lukemassa graniitinpäitä. Sivuutamme puutaloalueen Port Arthurin, mutta emme nyt jaksa siihen tutustua. Jalat huutavat jo Hallelujaa! Vielä sivuutamme ehkäpä Suomen upeimman kirkon, 24-vuotiaan arkkitehtiopiskelija Lars Sonckin suunnitteleman Mikaelin kirkon. Sonck ei ollut kuitenkaan tyytyväinen alkuperäiseen suunnitelmaansa ja olisi halunnut tehdä isoja muutoksia, mutta niihin ei suostuttu. Sonck ei kuulemma myöhemmin Turussa käydessään mennyt lähellekään kirkkoa. Me kyllä tykkäämme. Kirkko on kiinni ja päätämme tulla huomenna uudelleen, kun on kerran sadepäivä.

Seuraavana päivänä todellakin sataa. Välillä kaatamalla. Ja kuinka ollakaan, mustikkakauppias on kuin onkin paikalla ja saamme mustikkamme. Vieläpä puoleen hintaan verrattuna eiliseen. Katsastamme Mikaelin kirkon. Syömme Forum Marinumissa. Ja vingutamme museokorttejamme, kun käymme merimuseossa ja sukellusvenenäyttelyssä ja Suomen Joutsenessa ja vanhassa Bore-aluksessa, joka risteili aikoinaan Suomen ja Ruotsin välillä, mutta on nykyään hostellina ja museona. Sotalaivoihin emme jaksa enää mennä.

Ison purjealuksen, Suomen Joutsenen, matkat eivät olleet mitään huvimatkoja. Etelä-Amerikan ympärimatkalla miehistön tehtäviin kuului mm. tuoda Suomen museoihin albatrosseja täytettäväksi. Miehistö sai hilattua ammutuista linnuista neljä laivaan saakka. Merimiesten keskuudessa on uskomus, että albatrossien ampuminen tietää huonoa onnea. Niinpä tällä matkalla menetettiin neljä merimiestä. Yksi ihmishenki jokaisesta ammutusta albatrossista!

Käymme ihastelemassa Port Arthuria. Tähän meillä on erityinen syy. Olemmehan asuneet kuusi vuotta Port Arthurissa. Hyvinkään Port Arthurissa.

Suosittelen Turkua kaikille vastaantulijoille. Hieno kaupunki!