16.10.2016

Turkoosilla merellä – Opinko mitään


Meillä kaikilla on lukuisia opettajia, jos vain huomaamme heidät. Se voi olla opettaja, guru, kapteeni, kokki, rakas, varas, dementoitunut vanhus, pieni lapsi, vuohi, kilpikonna, mehiläinen. Pidän paljon risteilyohjaajamme Laurin kertomasta tarinasta. Kun tutkijat tutustuivat inuiittien elämään, he huomasivat näiden puhuvan usein ”hänestä, jonka kautta totuus paljastuu”. Tutkijat yrittivät pitkään selvittää, kuka tuo ”hän” on, jonka kautta totuus tulee ilmi. Lopulta heille paljastui, että hän voi olla mikä tai kuka tahansa, joka avautuvassa hetkessä tuo esiin sen hetken totuuden.


Tällä risteilyllä opin kaikenlaista. Opin pikemminkin pelkistämisen kautta, pois oppimalla, sen sijaan, että jotain uutta olisi lisätty. Opin oivaltamalla. Risteily loi oivat puitteet oivaltamiselle.

Ymmärsin, että monet mielen asiat, psykologiset tekijät, ovat vain suhteellisen todellisia. Esim. huoli ei ole totta. Minussa voi olla huolestuneisuutta, mutta totuus ei tottele huoltani, huoleni ei tule todeksi. Lähes aina tapahtuu jotain muuta. Ja jos huoleni joskus kävisikin toteen, mitä hyötyä tuottaa etukäteen huolehtiminen. Huoli on hukkaan heitettyä energiaa. Toinen esimerkki. Minulla voi olla kipuja. Ne ovat todellisia. Sen sijaan kärsimys ei ole todellista. Minä itse keitän kärsimyksen keiton kivuistani ja muista aineksista.

Kun joskus suhteellisen todellinen ottaa minussa vallan, voin etääntyä siitä. Jos minulla on kipua ja olen samastunut siihen, voin etsiä kehostani kohdan, jossa ei ole kipua. Ympäröin kivun niillä kehon kohdilla, joissa kaikki on hyvin. Huomaan, että kipu ei ole koko totuus. Kun ahdistus valtaa minut, voin ymmärtää, että minussa on ahdistusta, mutta olen suurempi kuin ahdistus. Minussa on paljon muutakin. Olen kuin iso astia, joka voi aina sisältää kaiken, mitä astiassa tapahtuu.

Suhteellisen todellisen rinnalla on myös jotain todellista. Mistä tunnistan todellisen? Ehdotukseni on, että totuuden energia on selkeää ja puhdasta: ilo, suru, kipu, nautinto, rakkaus, viha,… Tärkeältä tuntuu myös tunnetun partaniekan suuhun laitettu sanonta: ”Hedelmistään puu tunnetaan.” Todellinen ja sen mukaan toimiminen luo ympärilleen lisää todellista, lisää hyvää. Ymmärrän, että elämän tarkoitus eläviään kohtaan on hyvä. Elämä on kuin liikenne: se sujuu, vaikka välillä on hitauksia, välillä liikenne hetkeksi pysähtyy, välillä tapahtuu onnettomuuksia, mutta 99% liikenteestä toimii hyvin.


Olen siteerannut ahkerasti Juice Leskisen sävellystä ja sanoitusta Odysseus. Annetaanpa lopuksi Juicen itsensä kertoa:

”Me kaikki ollaan Odysseuksia. Me kaikki on jääty autiolle saarelle. Kauas siitä mitä me ehkä lopultakin haetaan minästä. Utopia on ehkä se minä jota me haetaan. Laiva on ne keinot joilla minä kenties on löydettävissä. Ihmiset ovat hukanneet itsensä elämän merelle ja eivätkä edes tiedä että ovat hukanneet itsensä.”

Jeesus ja Mao nuoli näppejään
Ja poliitikot jäi itkemään
Minä laivan saanut olin ja pään
Minä kolkkasin papit ja Freudia nilkkaan potkin


(Juice Leskinen: Odysseus)

2 kommenttia:

  1. Te olette matkalla! Hyppään jänikseksi mukaan eli käyn lukemaan, kiitos.

    VastaaPoista